Minna Rytisalon Sylvian (WSOY 2025, 296 s.) pari ensimmäistä sivua kertoo hollantilaisesta Sylvia Petronella van der Moerista (1923-2014). Nainen ilmestyi Helsinkiin kesäkuussa 1949 rahattomana ja paperittomana. Hän yöpyy tasokkaissa hotelleissa ja söi hienoissa ravintoloissa, mutta poistui aina jättäen laskunsa maksamatta. Hän pakeni Lappiin ja matkasi siellä jalan yli sata kilometriä geologi Klaus Säynäjärven kanssa ja päätyi kullankaivajien kämpälle kokiksi.
Suojelupoliisi
alkoi selvittää naisen tekemisiä. Aika pian syntyi ajatus, että nainen oli
vakooja. Eritoten tätä olettamusta elätteli Suojelupoliisin kanslisti, joka
lähetettiin Lappiin noutamaan Sylvia kuulusteltavaksi Helsinkiin. Van der Moer
karkotettiin Suomesta. Vaikka hänellä ei ollut pysyviä siteitä Suomeen, hän
toivoi, että osa hänen tuhkastaan ripoteltaisiin Lappiin.
Sinänsä
aika niukkojen tietojen pohjalta kirjailija on luonut tarinan, jossa naisen
arvoituksellinen olemus jää ns. ikuiseksi arvoitukseksi. Kirjailijan
mielikuvituskaan ei pysty ratkaisemaan miksi nainen päätyi Suomeen ja mikä
hänen vaikuttimensa loppujen lopuksi oli.
Sodan
jälkeinen Suomia oli sen verran sekava, ettei kaikkia Suopon listoille
joutuneita ehditty kunnolla tutkija. Kirjailijan luoma Sylvia selittää elämänsä
kulkua isoäitinsä toteamuksella: ”Sylvia, sinulla on kulkurin sielu.”
Naisen
on pakko myöntää Kalifornian auringon alla, minne hän lopulta päätyi, ettei
sielu muutu, eikä näköjään kauheasti muutu sekään, miten seikkailevaan naiseen
suhtaudutaan.
Kaikessa
arvoituksellisuudessaan viehättävä romaani.
Olen saanut kirjan kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti