Alex Schulman; 17. kesäkuuta

Alex Schulmanin 17. kesäkuuta (suom. Jaana Nikula, Nemo 267 s.) jatkaa kirjailijan tutulla tiellä perheasioiden setvimisellä. Keski-ikäinen opettaja Vidar on hyllytetty työstään. Hänet syytetään oppilaan pahoinpitelystä.  Tilanne oli opettajan näkövinkkelistä normaalia puuttumista oppilaiden nahisteluun. Koulun johto kuitenkin näki tilanteen toisella tavalla.

Vidarilla on nyt aikaa tutustua kellarikomerosta löytyneisiin isänsä papereihin. Paperien joukossa on vanha paperinen puhelinluettelo. Hän löytää lapsuuden perheensä kesämökin puhelinnumeron ja mielijohteesta valitsee numeron ja siihen vastataan. Puhelimen kautta Vidar pitää yhteyttä perheensä jäseniin.

Tästä alkaa romaanissa Schulmanille epätavallinen asioiden käsittely. Nuoren pojan mieleen on jäänyt erityisenä päivänä 17. kesäkuuta. Nyt keski-ikäisenä Vidar ei tarkasti muista mitä silloin tapahtui, joka tapauksessa päivä oli merkittävä. Puhelinkeskustelujen avulla tärkeän päivän tapahtumat alkavat vähitellen ratketa. Välillä keskustelut tuntuivat siltä kuin ne oikeasti voisivat olla mahdollisia ja välillä lukijana olin vankasti sitä mieltä ettei tämä näin voi mennä.

Mutta epäluuloinen lukija tavoittaa kaikesta huolimatta tunnelmat ja sen miten itsepäinen Vidar saa lapsuutensa palaset kohdalleen.  Siinä ohessa käsitellään monia muitakin yhteiskunnallisia asioita. Kirjan outous suli vähitellen. Eikä se liioin horjuta mieltymistäni Alex Schulmanin kirjoihin.  

  

Minna Rytisalo: Sylvia

Minna Rytisalon Sylvian (WSOY 2025, 296 s.) pari ensimmäistä sivua kertoo hollantilaisesta Sylvia Petronella van der Moerista (1923-2014). Nainen ilmestyi Helsinkiin kesäkuussa 1949 rahattomana ja paperittomana. Hän yöpyy tasokkaissa hotelleissa ja söi hienoissa ravintoloissa, mutta poistui aina jättäen laskunsa maksamatta. Hän pakeni Lappiin ja matkasi siellä jalan yli sata kilometriä geologi Klaus Säynäjärven kanssa ja päätyi kullankaivajien kämpälle kokiksi.

Suojelupoliisi alkoi selvittää naisen tekemisiä. Aika pian syntyi ajatus, että nainen oli vakooja. Eritoten tätä olettamusta elätteli Suojelupoliisin kanslisti, joka lähetettiin Lappiin noutamaan Sylvia kuulusteltavaksi Helsinkiin. Van der Moer karkotettiin Suomesta. Vaikka hänellä ei ollut pysyviä siteitä Suomeen, hän toivoi, että osa hänen tuhkastaan ripoteltaisiin Lappiin. 

Sinänsä aika niukkojen tietojen pohjalta kirjailija on luonut tarinan, jossa naisen arvoituksellinen olemus jää ns. ikuiseksi arvoitukseksi. Kirjailijan mielikuvituskaan ei pysty ratkaisemaan miksi nainen päätyi Suomeen ja mikä hänen vaikuttimensa loppujen lopuksi oli.

Sodan jälkeinen Suomia oli sen verran sekava, ettei kaikkia Suopon listoille joutuneita ehditty kunnolla tutkija. Kirjailijan luoma Sylvia selittää elämänsä kulkua isoäitinsä toteamuksella: ”Sylvia, sinulla on kulkurin sielu.”

Naisen on pakko myöntää Kalifornian auringon alla, minne hän lopulta päätyi, ettei sielu muutu, eikä näköjään kauheasti muutu sekään, miten seikkailevaan naiseen suhtaudutaan.   

Kaikessa arvoituksellisuudessaan viehättävä romaani.

Olen saanut kirjan kustantajalta.