Jenni Linturin Äärimmäisellä laidalla (Gummerus 2024) on lukijansa tiukassa otteessa pitävä kertomus esiteini-ikäisistä tytöistä ja pojista 1970-luvun alkuvuosien helsinkiläisessä lähiössä, esimerkkinä on todennäköisesti kirjailijalla ollut Pihlajamäki.
Mirkun perhe on muuttanut Tampereelta Töölöön isovanhempien
omistamaan asuntoon ja hyvin pian sieltä äärimmäiselle laidalle,
elementtitalojen sekaan. Mirkun vanhemmat ovat toimittajia, joilla ei
keskiluokkaisen mittapuun mukaan mene kovin hyvin. Perheen isä irtisanoutuu
kaikesta tekemisestä Erkki Raatikaisen Yleisradion kanssa. Isän ja Mirkun tädin
tekemä dokumenttiohjelma on hyllytetty.
Siinä missä Mirkku pikkusiskonsa kanssa saavat tietää
kaiken Ylen perimmäisestä olemuksesta, saavat he tietää feminismistä,
kansalaisoikeustaisteluista, alkuperäiskansojen ahdingosta, pihan muille
lapsille täysin tuntemattomista asioista. Ja tärkeintä Mirkullekiin oikeastaan
on ja olisi hyvien ystävien Pauliinan ja Janin seura.
Mutta seuraa on vaikea pitää kun ei tiedä kuka on suuttunut
kenelle ja onko Pauliinalla äitiä ja jos on isä onko tämä väkivaltainen vai ei.
Jan katoaa kavereittensa näköpiiristä – saattaa olla että Ruotsiin.
Kirjan ote tapahtumiin ja tapahtumattomuuteen on maaginen.
Lukijakaan ei aina tiedä mikä on totta ja mikä lasten/nuorten mielikuvituksen
tuotetta. Eikä sitä tarvitse tietäkään. Oman osansa kirjassa saa kieli. Se on
häkellyttävää: lause voi katketa kesken kaiken ja jatkua seuraavassa vaikkapa
vain sana kerrassaan.
Jenni Linturin (synt. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden
(Teos) ilmestyi 2011. Se oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja Helsingin Sanomien
kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Malmi, 1917(Teos) ilmestyi 2013,
Jälleenrakennus (Teos) 2017 ja Mullojoki, 1950 (Gummerus) 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti