Suomenlinna on yksi suosituimmista turistikohteistamme.
Moni on käynyt Suomenlinnan retkellään Suomenlinnan rakentajan Augustin Ehrensvärdin
hautamuistomerkillä. Nyt ei enää tarvitse pohtia minkälainen
mies Ehrensvärd oli. Pauliina Lindholm osallistui Otavan historiallisten
esikoisromaanin kilpailuun ja voitti sen teoksellaan Komendantti (Otava 2017,
300 s.).
Sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd (1710 – 1772) on päätynyt monien, ei kovin
voitokkaiden sotaretkiensä jälkeen pieneen kaupunkipahaiseen Helsinkiin.
Tehtävänä on rakentaa kaupunkia ja koko maata suojaamaan linnoitus, jonka läpi
itäinen vihollinen ei pääsisi. Ehrensvärd pursuaa ideoita siitä miten kaikki toteutetaan. Mikään ei ole hänelle ylivoimainen tehtävä.
Pääosa rakentajista ja kivien louhijoista on
ruotuväkeä. Muurarit on saatava Saksasta ja moni muukin ammattimies kaukaa. Ehrensvärdin ideoiden toteuttaminen ei ole helppoa, mutta omalla innostuksellaan hän saa murrettua monenlaisen vastarinnan. Hankalinta on saada Tukholmassa valtion rahakasojen päällä istuvat ymmärtämään miksi rahaa on saatava kaukaiseen kolkkaan.
Komendanti ystävineen elää ylellisesti. Herkkuja riittää herrojen ruokapöytään. Työväki syö kehnosti ja joutuu asumaan kurjissa röttelöissä. Ahrensvärd yrittää parhaansa mukaan kohentaa oloja, mutta kaikki maksaa.
Jotta romaaniin on saatu ripaus romantiikkaa on mukana vanha kalastaja ja hänen pojantyttärensä, kuvankaunis Anna. Kun komendanti tapaa Annan, hänelle herää palava halua piirtää tytöstä muotokuvia. Ehrensvärdin rakas harrastus on piirtäminen. Tyttö on vähitellen Komendantille muutakin kuin pelkkä malli.
Komendantin
kieli on kutkuttavalla tavalla vanhahtavaa, se tuo romaaniin sopivalla tavalla meennen
ajan tunnun. Lukija todella kokee elävänsä vuotta 1748. Lindholmin ansiona voi pitää sitäkin, että romaanin keskeistä antia on todella Suomenlinnan rakentaminen. Pidin romaanista samalla tavalla kuin Aki Ollikainen Nälkävuodesta.
On tietävinään historiallista tapahtumista monia asioita. Hyvä romaani, joka pohjautuu tosiasioihin, tuo tapahtumiin inhimillisyyttä ja arkipäiväisyyttä.
Tykkäsin kovasti tästä kirjasta, historiaa, vähän rakkautta, ja viittaus tähän aikaan ja Suomen tinteeseen Itämerellä.
VastaaPoista