Jokaisen isän ja äidin painajainen ja alituinen pelko on
lapsen katoaminen. Markku Pääskysen Sielut (Tammi 2016, 254 s.) alkaa siitä kun
11-vuotias Maija katoaa yhtenä tavallisena arkiaamuna. Tyttö ei ilmestykään
kouluun eikä kukaan tiedä mihin hän joutunut. Ensin häntä etsivät isä ja äiti
ja isovanhemmat ja vähitellen koko naapurusto.
Pisimpään Maijaa kuitenkin etsivät hänen naapurustossaan
asuvat kaksi pikkupoikaa Taito ja Ilari. Kirjan kertoo vain yhdestä ainoasta
päivästä ja näkökulma on välillä isän ja äidin ja välillä kahden pikkupojan. Äiti
keskittyy vahtimaan puhelinta kotona – ei eletä vielä kännykkäaikaa, vaan
Mikkelin pankkivanki-draaman vuotta. Isä ja pojat kohtaavat päivän aikana
kyläkunnan aika omituisiakin asukkaita. Jokainen heistä lupaa etsiä Maijaa ja
tekeekin sitä omalla tavallaan.
Samalla kun Sielut on trillerimäinen kertomus tytön
katoamisesta, se on myös hyvin filosofinen ajatelma elämän tarkoituksesta ja
hyvin monista elämänilmiöistä. Markku Pääskynen kirjoittaa lyhyitä ja selkeitä
lauseita, joihin on välillä pakattu hyvin paljon asiaa ja vivahteita. ”Tunne
elämän tarkoituksettomuudesta ei koskaan ole sidottu varallisuuteen eikä
yhteiskuntaluokkaan. Ja niinpä tuo hedelmätön tunne louhii tiensä kaiken läpi
yhtäältä eksymättä ja toisaalta valitsematta kohdettaan”.
Ensin nämä irralliselta vaikuttavat pohdinnat hämmensivät,
mutta lopulta Pääskysen pohtiva tyyli tempaisi mukaansa. Lapsen katoaminen ja
monen kirjan henkilöiden arkipäiväiset puuhat saivat uutta ulottuvuutta. Romaanin mieleenpainuvinta ainesta olivat
pikkupoikien oivallukset, heidän puuhansa ja puheensa. Molempien vanhemmat
olivat huolehtivaisia ja kelpo kansalaisia, mutta tuskin heistä kenelläkään oli
tarkkaa mielikuvaa siitä mitä heidän lapsensa ajattelevat ja tekevät. Ei sen
enempää kuin Maijan isällä ja äidillä. Ja meillä monella muullakaan.
Pääskysen Sielut ansaitsi epäilyksettä paikkansa viime
vuoden Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Kirjailijalle tämä oli jo toinen kerta.
Hänen romaaninsa Vihan päivä oli ehdokkaana 2006. Sielut on Pääskysen kahdeksas
romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti