Olen
vankkumaton Henning Mankellin ihailija. Olen kuunnellut häntä kirjamessuilla
sekä Lilla Teaternissa Helsingissä kun hän oli esiintymässä mosambikilaisen
teatteriseurueensa kanssa.
Ruotsalaiset
saappaat (suom. Kari Koski, Otava 2015, 495 s.) on kertomus kirurgista, joka
epäonnistuneen leikkauksen jälkeen on vetäytynyt yksinäiselle saarelle
Tukholman ulkosaaristoon. Yli 70-vuotias mies joutuu vähitellen myöntämään että
hänen toimintakykynsä on heikentynyt ja elämä umpeutumassa kaikin tavoin. Kun
Fredrikin talo palaa, hän joutuu asumaan saarellaan asuntovaunussa.
Mankell on
dekkareitten kirjoittaja siinä missä romaanikirjailijakin. Ruotsalaiset
saappaat on hieno sekoitus molempia. Taloja palaa useampia ja tuhopolttajan
löytyminen on Fredrikille elintärkeää, koska aluksi häntä epäillään oman
talonsa polttamisesta.
Siinä missä
Fredrik on monella taholla epäonnistunut ihmissuhteissaan, hän on pystynyt
sopeutumaan saaristolaiselämään ja siihen liittyvien henkilöiden elämänmenoon.
Romaani on rytmiltään melko verkkainen. Päähenkilön elämänvaiheet avautuvat
vähitellen. Samantapaisen salaperäisyyden verho on monen muunkin henkilön
ympärillä aluksi. Verhoa nostetaan vain pieni pala kerrallaan.
Mankellin
teksti vangitsee lukijansa. Olipa kirja sitten dekkari tai romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti