Niina Niskanen: Harakanmuna

Niina Niskasen Harakanmuna (Otava 2026, 470 s.) on kirjailijan Palvelijattaret-sarjan ensimmäinen osa. Kirja on kertomus sisaruksista, jotka syksyllä 1915 tulevat Helsinkiin. Sisaruksista vanhin Milda, 16 on lähtenyt junalla kohti Helsinkiä. Veli on luvannut järjestää hänelle työpaikan. 12-vuotias pikkusisko on karannut ja onnistuu pääsemään samaan junaan Mildan kanssa. Tyttöjen keskustelu ja yhteenotot junassa paljastavat heti millaiset välit heillä on.  

Milda ei missään nimessä halua pikkusiskoa ristikseen. Hän on lähtenyt pois kotoa aloittaakseen uuden elämän. Tytöt saavat kumpikin työpaikan, Amilda eli Milda arkkitehti-perheestä ja Ellida eli Lelu tohtori Kittelbergin hoitolaitoksesta.

Kummallekin selviää hyvin pian millainen on palvelijan tai pikkupiian (Lelu) asema. Ei riitä että heidän yläpuolellaan on työnantaja-perheen herra ja rouva. Sitä ovat myös muut heitä vanhemmat ja pidempään perheissä olleet palvelijat. Vaikka teet työsi miten hyvin, et saa kiitosta keneltäkään. Pieninkin rike on syy rangaistuksiin.

Tytöt päätyvät lopulta saman professoriperheen palvelukseen. Lelulla on hyvin vilkas mielikuvitus ja hän ei millään tahdo alistua palvelijan asemaan, jossa on toteltava kaikkia ja suvaittava millaista käytöstä hyvänsä. Lelu nimittää uuden työpaikkansa taloudenhoitajaa Pahaneidiksi. Keittäjä ottaa Lelun siipiensä suojaan. Perheen äiti hoitaa kasveja. Lapsilla on ruotsalainen lastenhoitaja. 

 Milda yrittää parhaansa mukaan selviytyä omin voimin ja keinoin. Lelu pitää jatkuvasti yhteyttä veljeensä, mutta veljen seura ei liiemmin kiinnosta Mildaa. Milda ei perimmältään ole ilkeä pahemmin muita kohtaan kuin Lelua. Lelu sairastaa migreeniä, joka nujertaa hänet aika ajoin työkyvyttömäksi. Milda ei Lelun pahimpienkaan kohtauksien aikana halua ymmärtää sairasta eikä sairautta.

Romaanin tapahtumat ulottuvat maaliskuuhun 1918. Helsingissä tilanne on jo hyvin vaikea ruokapulan takia jo vuonna 1917. Tyttöjen veli ystävineen on mukana punaisten valmistautumisessa tuleviin yhteenottoihin. Lelu on kiinnostunut yhteiskunnan kuhinoista ja kuitenkin Milda on se joka romaanin lopulla joutuu osalliseksi taisteluihin.

Niskanen kertoo hyvin uskottavasti palvelijoiden kohtelusta ja heidän elämänsä näköalattomuudesta. Kirjailija on perehtynyt kuvaamaansa aikakauteen hyvin. On helppo kuvitella kulkevansa pitkin Helsingin katuja yli sata vuotta sitten. 

 Olen saanut kirjan kustantajalta.       

 

Alex Schulman; 17. kesäkuuta

Alex Schulmanin 17. kesäkuuta (suom. Jaana Nikula, Nemo 267 s.) jatkaa kirjailijan tutulla tiellä perheasioiden setvimisellä. Keski-ikäinen opettaja Vidar on hyllytetty työstään. Hänet syytetään oppilaan pahoinpitelystä.  Tilanne oli opettajan näkövinkkelistä normaalia puuttumista oppilaiden nahisteluun. Koulun johto kuitenkin näki tilanteen toisella tavalla.

Vidarilla on nyt aikaa tutustua kellarikomerosta löytyneisiin isänsä papereihin. Paperien joukossa on vanha paperinen puhelinluettelo. Hän löytää lapsuuden perheensä kesämökin puhelinnumeron ja mielijohteesta valitsee numeron ja siihen vastataan. Puhelimen kautta Vidar pitää yhteyttä perheensä jäseniin.

Tästä alkaa romaanissa Schulmanille epätavallinen asioiden käsittely. Nuoren pojan mieleen on jäänyt erityisenä päivänä 17. kesäkuuta. Nyt keski-ikäisenä Vidar ei tarkasti muista mitä silloin tapahtui, joka tapauksessa päivä oli merkittävä. Puhelinkeskustelujen avulla tärkeän päivän tapahtumat alkavat vähitellen ratketa. Välillä keskustelut tuntuivat siltä kuin ne oikeasti voisivat olla mahdollisia ja välillä lukijana olin vankasti sitä mieltä ettei tämä näin voi mennä.

Mutta epäluuloinen lukija tavoittaa kaikesta huolimatta tunnelmat ja sen miten itsepäinen Vidar saa lapsuutensa palaset kohdalleen.  Siinä ohessa käsitellään monia muitakin yhteiskunnallisia asioita. Kirjan outous suli vähitellen. Eikä se liioin horjuta mieltymistäni Alex Schulmanin kirjoihin.  

  

Minna Rytisalo: Sylvia

Minna Rytisalon Sylvian (WSOY 2025, 296 s.) pari ensimmäistä sivua kertoo hollantilaisesta Sylvia Petronella van der Moerista (1923-2014). Nainen ilmestyi Helsinkiin kesäkuussa 1949 rahattomana ja paperittomana. Hän yöpyy tasokkaissa hotelleissa ja söi hienoissa ravintoloissa, mutta poistui aina jättäen laskunsa maksamatta. Hän pakeni Lappiin ja matkasi siellä jalan yli sata kilometriä geologi Klaus Säynäjärven kanssa ja päätyi kullankaivajien kämpälle kokiksi.

Suojelupoliisi alkoi selvittää naisen tekemisiä. Aika pian syntyi ajatus, että nainen oli vakooja. Eritoten tätä olettamusta elätteli Suojelupoliisin kanslisti, joka lähetettiin Lappiin noutamaan Sylvia kuulusteltavaksi Helsinkiin. Van der Moer karkotettiin Suomesta. Vaikka hänellä ei ollut pysyviä siteitä Suomeen, hän toivoi, että osa hänen tuhkastaan ripoteltaisiin Lappiin. 

Sinänsä aika niukkojen tietojen pohjalta kirjailija on luonut tarinan, jossa naisen arvoituksellinen olemus jää ns. ikuiseksi arvoitukseksi. Kirjailijan mielikuvituskaan ei pysty ratkaisemaan miksi nainen päätyi Suomeen ja mikä hänen vaikuttimensa loppujen lopuksi oli.

Sodan jälkeinen Suomia oli sen verran sekava, ettei kaikkia Suopon listoille joutuneita ehditty kunnolla tutkija. Kirjailijan luoma Sylvia selittää elämänsä kulkua isoäitinsä toteamuksella: ”Sylvia, sinulla on kulkurin sielu.”

Naisen on pakko myöntää Kalifornian auringon alla, minne hän lopulta päätyi, ettei sielu muutu, eikä näköjään kauheasti muutu sekään, miten seikkailevaan naiseen suhtaudutaan.   

Kaikessa arvoituksellisuudessaan viehättävä romaani.

Olen saanut kirjan kustantajalta.