Juha Hurmeen Suomen nuijituin nainen, Anni Polvan elämä ja teokset (Teos 2025, 262 s.) antaa kunnian sille kelle se kuuluu. Anni Polva (1915-2003) julkaisi vuosina 1945-1988 kaksi romaania, 38 viihderomaania, kaksitoista nuortenromaania, 29 Tiina-kirjaa, 17 kuvitettua satukirjaa, viisi muistelmaa ja yhden matkakirjan, yhteensä 104 kirjaa.
Innostuimme keräämään nuorimman tyttäreni kanssa
Tiina-kirjoja. Viimeiset Tiinat löytyivät Jyväskylän kirjakaupasta siinä
vaiheessa, kun tyttö ei enää lukenut Tiinoja. Mutta kirjahyllyssä oli pitkä
rivi mieluisia kirjoja. Pitkä pätkä Polven viihderomaaneja olisi kertynyt
äitini kirjahyllyyn, jos sinne olisi koottu kaikki Polvan kirjat. Useimmat äiti
oli lainannut kirjastosta.
Juha Hurme aloittaa kirjansa lainaamalla Polven puhetta
kirjailijaseminaarissa Joensuussa kesällä 1981: ” Kyllä se rakkaat ystävät niin
on, että tässä te nyt näette Suomen kaikkein nuijituimman naisen. Arvostelijat
ovat yrittäneet 36 vuotta iskeä mua maan sisään, mutta kyllä mun täytyy sanoa,
että kiitos lukijoiden, ne ei vielä ole tähän mennessä onnistuneet. ”
Lukijat – niin nuoret kuin aikuisetkin – rakastivat Polvan
kirjoja. Niitä on myyty yli 2,5 miljoonaa kappaletta. Aloittelin vuonna 1981
kirjallisuusarvostelujen vakituista kirjoittamista. Mieleeni ei
juolahtanutkaan, esittää että kirjoittaisin Anni Polvan viihderomaaneista. Olin
muutaman lukenut, mutta se riitti. Merkillisiin arvovalintoihin perustuen
viihderomaanit eivät olleet oikeaa kirjallisuutta.
Anni opiskeli Tampereella Tammelan kansakoulussa, Tampereen
Tyttölyseossa ja Tampereen kauppaoppilaitoksessa. Anni sai kauppaopistossa
tukea kirjoittamiseen ja näyttelemiseen koulun rehtorilta Kyösti ”Kökkö”
Kaukovallalta. Anni oli ahkera
opiskelija. Aikuisena hän suoritti mitä ihmeellisimpiä kursseja avartaakseen
tietojaan ja taitojaan. Mentyään naimisiin, hän muutti Kuopioon ja sieltä
Turkuun.
Ensimmäisen kirjansa käsin kirjoitetun käsikirjoituksen Anni
Polviander lähetti WSOY:n kustantamoon ja sai käsiksensä takaisin.
Kustannustoimittaja kehotti Annia lähettämään käsikirjoituksensa pienemmälle
kustantajalle. Anni kirje lähti Karistolle. Yhtä kirjaa lukuun ottamatta
Karisto on kustantanut Polvan kirjat.
Hurmeen elämäkertateos etenee kronologisessa järjestyksessä.
Melko seikkaperäisesti Hurme myös kertoo monien romaanien sisällöstä. On ilo
lukea naisesta, joka ehti elämänsä aikana tehdä vaikka mitä. Ja tarkasti Hurme
niistä kertookin. Kaikessa kerronnassa on mukana Hurmeen kunnioitus Anni Polvaa
kohtaan. Vaikka Polva itsekin piti itseään nuijittuna naisena, ei kirjassa ole
katkeruudesta tietoakaan. Pikemminkin kirja kasvattaa hienolla tavalla
kunnioitusta Anni Polvaa kohtaan.
