Juha Itkosen Teoriani perheestä (Gummerus 2023, 191 s.) on kirjailijan pohdintaa siitä millaista on olla lapsuuden viisi-henkisen perheen lapsi ja millaista elämä on oman kuusi-henkisen perheen isänä. Juha Itkosen ja hänen vaimonsa perheen kasvaminen neli-lapsiseksi ei ollut itsestään selvää. Siitä Itkonen on kertonut kirjassaan Ihmettä kaikki (Otava 2018, 206 s.).
Itkonen on lukuisissa haastatteluissaan harmitellut sitä
miten meillä valitetaan lapsiperheen elämän hankaluuksista. Itkosille
pelkästään kaksosten saaminen on ollut ihme. Perheessä on myös kaksi isompaa
lasta, lasten ikäero on sattumalta aina kuusi vuotta. Lapset ovat sairastaneet
ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin lapset, mutta Itkonen pitää
sitäkin puolta elämässä luonnollisena.
Pakostakin isoäidin näkövinkkelistä ihailen Itkosen mutkatonta
tapaa kertoa miten arkipäivästä ja hankalistakin asioista selvitään, mitä nyt
yhdestä kiukuspäissä rikotusta wc:n ovesta. Vaatii tavattoman hyvää
organisointikykyä hoitaa kaksoset ja isompien lasten harrastukset. Aina tuntuu
olevan ohjelmassa jotain lapsiin liittyvää. Ja siinä sivussa perheen äiti
pyörittää menestyviä yrityksiä ja perheen isä luo uraa menestyvänä
kirjailijana.
Elämä on antoisaa ja Itkonen selvästi nauttii roolistaan
ison perheen isänä. Hienosti hän kertoo aina välillä lapsuutensa perheestä,
myös tänä päivänä. Vertailu oman isän ja tämän päivän isien roolien välillä on
osuvaa. Ei Itkonen oikeastaan ole
isältään enempää läsnäoloa edes osannut vaatia. Paljon on lämpimiä muistoja
perheen yhteisiltä matkoilta, hiihtoretkiltä isän kanssa. Erityisen lämmöllä
Itkonen muistelee pikkusiskoaan. Isoveli
taluttamassa pikkusiskoa balettiharjoituksiin. Ja nyt viemässä omaa lastaan
harjoituksiin.
Lämminhenkinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti