Antti Rönkä ja Petri Tamminen

Ennakkoluulot estävät ajoittain tarttumasta kirjaan, vaikka siitä puhuttaisiin myönteisesti. Arvostan suuresti Petri Tammista. Pidän hänen niukkasanaisesta tyylistään. Muutamalla sanalla hän saattaa puuttua isoon ongelmaan ja seuraavassa taas muutamalla sanalla ehdottaa miten se pitäisi ratkaista.

Sitten osuivat silmiini otsikot, joissa kerrottiin että Tammisen poika Antti Rönkä on kirjoittanut kirjan Jalat ilmassa (Gummerus 2019, 114 s.), jossa hän kertoo kouluvuosiensa kärsimyksistä ja myös siitä että hän ei koskaan kertonut vanhemmilleen miten hänellä koulussa oikein meni. Usein tietokoneen vieressä istuva uutta romaaniaan kirjoittava isä huikkasi pojalle, kun tämä tuli koulusta kotiin, ja kysyi miten meni. Helpointa oli vastata: ”Ihan hyvin!”

Jalat ilmassa on myös paljon muuta kuin koulukiusatun kokemuksia. Se on myös hieno kasvukertomus opiskelijanuorukaisen sopeutumisesta yksin elämiseen ja siihen kaikkeen, kun pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Epävarmuus ja heikko itsetunto eivät kohene pelkästään sillä että pääsee opiskelemaan korkeakoulun. Eikä kaikkea paranna rakastuminenkaan.

Samaa selkeyttä tuo tilanteen ymmärtämiseen isän ja pojan kirjeenvaihto, josta on koottu kirja Petri Tamminen-Antti Rönkä: Silloin tällöin onnellinen (Gummerus 2020, 112 s.). Isä ja poika rakentavat välillä WhatsApp -viesteillä, välillä perinteisillä kirjeillä suhdettaan sen jälkeen kun vanhemmat ovat saaneet tietää poikansa todellisesta elämästä itsemurha-yrityksen jälkeen.

Kirjassa pystyy myös seuraamaan Jalat ilmassa -kirjassa syntymistä. Miten yleistä onkaan lapsen – onpa hän minkä ikäinen hyvänsä – hyväksyä isän tai äidin ohjeita! Petri Tamminen opettaa kirjoittamista, mutta oman pojan on vaikea ymmärtää, että isän ohjeista kannattaisi ottaa oppia. Pikemminkin Antista tuntuu, että isä on ajoittain valmis musertamaan hänet neuvoillaan ja mitätöimään kaiken hänen kirjoittamansa. Lukijalle Petri Tammisen neuvot ovat kullan kalliita.    

Molemmat kirjat ovat koskettavia ja avartavat näkökulmaa koulukiusaamiseen. Ja etenkin siihen miten vaikea aikuisten on tietää asiasta, jos lapsi ei halua tai uskalla siitä kertoa.