Kaksi tunnettua naista on julkaissut kirjan isoäitiydestä.
Pirkko Saision Spuuki Spaidermän ja raju Nonna (kuvitus Remu Välisaari,
Siltala 2017, 194 s.) on ihastuttava päiväkirjan omainen kuvaus elämästä
tyttärenpojan isoäitinä pojan ensimmäisenä kuutena elinvuonna.
Elämä Nonnana on
täynnä yllätyksiä ja ennen kokemattomia onnenhetkiä ja elämyksiä. Pienen pojan
kanssa ei koskaan tiedä mitä on odotettavissa ollaan sitten Helsingissä,
Madeiralla tai saaristossa. Saision kaikista tarinoista huokuu rakkaus sekä
pientä poikaa että myöhemmin myös pikkusiskoa kohtaan.
”Oltiin tuntikausia
kaksi salapoikaa, jotka asuivat bunkkerissa. Luulin että legopaketin kannet
olivat rumpuja, joilla saattoi rummuttaa salaisuuksia paikasta toiseen.
Viisivuotias katsoi minua juuri niin kuin muinaismuistoa katsotaan ja ilmoitti,
että ne ovat pädeja, joilla voi lähettää viestejä ja minkä lisäksi niillä voi
nähdä mistä suunnasta vihollinen lähestyy.”
Paljon olen kokenut samaa mitä
Saisiokin, mutta en olisi koskaan osannut kirjoittaa siitä yhtä valloittavasti. On helppo samaistua isoäidin hullaantumiseen, jota Saisio kuvaa hyvin, hyvin uskottavasti. Jokainen lapsi ansaitsee isovanhempien kriitikittömän rakkauden. Ja jokainen isoäiti ansaitsee oikeuden olla hullaantunut lapsenlapsistaan. Merkillistä on miten iso paikka ensimmäisellä lapsenlapsella on.
Vappu Taipaleen Isoäitikirja (Into 2017, 267 s,) hyvin
henkilökohtainen tietokirja isoäitinä olemisesta. Kirjassa on paljon
asiatietoa, jota Vappu Taipale taitavasti ja hyvin arkisesti peilaa omaan
elämäänsä. Kirjasta saa paljon aineksia omaan isoäiti-elämäänsä. Varsin paljon
siitä on varmasti iloa, niille joiden isoäitiys ja eläkkeellä oleminen ei ole
vielä jatkunut kovin pitkään.
”Oma elämä on vain pieni lenkki sukupolvien
ketjussa, mutta on tulevia sukupolvia, heidän tarpeitaan, ilojaan ja sukujaan,
elämä jatkuu”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti