Katja Kallio Yön kantaja Otava 2016, 381 s.
Kuumailmapallolla Turusta Pariisiin vuonna 1890. Moisen
seikkailun on kokenut Amanda Fredrika Aaltonen. Seikkailu koitui kuitenkin
kohtalokkaaksi, koska Amanda päätyi lähinnä irtolaisuuden vuoksi ensin
Hämeenlinnan naisvankilaan ja sieltä Seilin saaren mielisairaalaan.
Katja Kallio on kirjoittanut haikean ja kuulaan romaanin
todellisen Amanda Aaltosen (1864 – 1918) elämänvaiheista. Yön kantaja (Otava 2017, 380 s.) painottuu
Amandan elinvuosiin Seilin saarella. Seilissä kaikki tapahtuu järjestyksessä ja
suunnitelmien mukaan. Hoitajat hoitavat ja määräävät. Lääkäri käy saarella
korkeintaan kerran viikossa ja pappi tulee kun joku on kuollut. Parempien
aikojen muistona saarella on kirkko, on pappila ja monia muita rakennuksia.
Kaiken yläpuolella on Lääkintöhallitus, josta uuttera sairaalan talouspäällikkö
anoo milloin sänkyjä milloin mitäkin tarvekaluja – huonolla menestyksellä.
Yön kantaja on hienoa kuvausta Amandan mielen tasapainon
heittelyistä. Kuten monen mielisairaan kohdalla, tuntuu välillä että Amanda ja
hänen kohtalotoverinsa ovat terveempiä kuin hoitajat tai muut saarella työtä
tekevät terveet. ”Ja tästä hänen päälleen sammuneesta ajasta. Se ei ollut
menossa mihinkään, eikä sen alta päässyt pakoon. Hän makasi sen alla
kykenemättä liikkumaan, puoliksi tukehtuneena. Ei mahtunut edes itkemään.”
Amanda ei millään suostu uskomaan, että hän ei ole terve.
Vähitellen hän tajuaa ettei hän pääse saarelta koskaan pois. Hän yrittää paeta,
mutta hänet saadaan kiinni. Rakkauttakaan ei mielisairaalan potilaalle suoda.
Amandan ja erakkomaisen Isakssonin rakkauden kuvaus, on huikean kaunista.
Romaani on ankeasta ja ahdistavasta aiheestaan huolimatta raikas ja niin
uskottava että omaakin mieltä alkoi ahdistaa.
”Helmikuun alun matalapaine puristaa vänkyrällä kädellä
Amandan ohimoita. Sisäpuolelta pää on kohmeista rahkasammalta. Tällaisella
säällä ei ole muuta ajatusta kuin että kohta pääsee sisälle suojaan”. Luonto on
Amandan elämässä läsnä voimakkaasti. Mieliala heilahtelee hyvin paljon eri
vuodenaikojan mukaan.
Koskettava ja mieleen jäävä romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti