Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe ihastutti lukijat niin meillä
kuin muualla. Kustantaja on päättänyt tarjota nyt luettavaksi myös kirjailijan
esikoisteoksen. Davidin uni (suom. Hanna Tarkka, WSOY 2016, 427 s.)
kertoo Davidista, joka näkee enneunia. David pelkää, että kaikki hänen
unensa toteutuvat. Hän ei pysty kertomaan asiasta ymmärrettävästi edes
läheisilleen. Omiin ahdistuksiiinsa käpertyneenä hän pakenee perheensä luota.
Häntä vaivaa uni jossa hänen pieni tyttärensä kuolee.
Davidin tyttären äiti ei halua omalaatuista miestä takaisin elämäänsä. Hän
pakenee Davidia ja David etsii häntä ja tytärtään vuosikymmenet. Vaelluksellaan
David tapaa ihmisiä, jotka ymmärtävät häntä ja pystyvät myös auttamaan häntä
tasapainoisempaan elämään.
Anthony Doerr kirjoittaa kuulaasti ja kauniista, mietiskellen ja kaikkea
tarkasti kuvaten.
Välillä tuli tunne että yksityiskohdissa viipyily muistuttaa jo Kalle
Päätalon tekstiä
”Muistoissa, tarinoissa, loppujen lopuksi, voimme tehdä elämästämme juuri
sellaisen kuin meille on tarpeen. Joutua yllätetyksi, kerta kaikkiaan ja
täydellisesti yllätetyksi siinä, minkälaiseksi elämä muodostuu – siinä oli
todellinen lahja”.
Romaanissa on kiehtovia henkilöitä ja siinä matkataan eri maissa. Luonnonilmiöt, pienet ja suuremmatkin eläimet saavat kirjassa oman roolinsa. Monipuolisen runsas romaani. Suosikkini on näistä kahdesta Kaikki se valo jota
emme näe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti