maanantai 10. helmikuuta 2014

Kun ei jaksa olla äitinä

On isoisoäitejä, isoäitejä, äitejä ja lapsia. Yksi vain puuttuu joukosta. Äiti, isoäiti ja isoisoäiti. Hänestä ei puhuta. Yhdellä tytöllä on salaisuutena valokuva, jossa on äiti, kaksi tyttöä ja pieni poika. Sitä pientä poikaakaan ei oikeastaan ole.

Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön (WSOY 2014, 269 s.) on taas yksi niistä romaaneista, joissa yritetään saada selville suvun historiaan liittyvä kipeä ja häpeällinen salaisuus. Täällä kertaa salaisuutta keritään selville rakenteella, missä kirjan päähenkilöt vuoron perään kertovat tapahtumista ja suhteistaan suvun muihin henkilöihin.

Kirjan rakenne toimii hyvin ja jännite säilyy miltei loppuun asti. Alussa joutui pinnistelemään ja olemaan tarkkana mikä on kenenkin henkilön paikka sukupolvien ketjussa. Romaanin kantavana teemana on synnytyksen jälkeinen masennus. Asia josta ei 1940-luvulla tiedetty mitään. Jokaisen synnyttäneen naisen piti olla haltioissaan uudesta lapsestaan ja nurkumatta hoitaa niin vanhat kuin uudet lapset. Eli ajassamme vahvasti elävä käsite ja asia on soveltaen istutettu 60 vuoden takaiseen Suomeen,


Metsää oli paljon 

Hienosti romaanissa on tavoitettu maaseudulla ja kaupungissa elävien henkinen etäisyys toisistaan. Lohtua ei aina tuonut sekään että maatila oli vauras, metsää oli paljon. Mutta metsään sisältyvää omaisuutta säästettiin, sitä ei kulutettu. 

Ero ja etäisyys ei Laura Lähteenmäen mukaan ole niin suuri eikä vaikuttava mitä etenkin nuoremmat naiset väittävät ja mielessään kokevat. Kauppiaan tyttären matka maalaistalon emännäksi, on näennäisesti pitkä. Mutta samalla tavalla ihmisten on tultava toimeen keskenään, asuivatpa he missä tahansa. Kaupungissa etäisyyttä on helpompi pitää yllä.   

Hieman häiritsi se että romaanin naiset ovat kyvyttömiä elämään elämäänsä. Ei pelkästään voi syyttää sitä että on mummun tai tädin kasvattamana. Mustavalkoisuus oli niin ehdotonta. Näiltä osin Laura Lähteenmäen kerronta on hieman kömpelöä.

Jyväskyläläinen Laura Lähteenmäki (synt. 1973) on ansioitunut nuortenkirjailija. Hän sai vuonna 2007 Arvid Lydecken –palkinnon romaanistaan Marenkikeiju.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Enni Mustonen: Kartanonrouva

Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita II-osa Kartanonrouva (Otava 2024; 318 s.) vie lukijan Mäntsälään Nordenskiöldin Nummisten Frugård -ka...