Mukaansatempaava dekkari Tanskasta

Edelleen kaipaan Vallan linnaketta ja Siltaa. Molempiin odottelen kiihkeästi jatkoa mutta tuskinpa niitä koskaan tulee. Onneksi pääsen aina silloin tällöin Kööpenhaminaan etsimään ja ihastelemaan molempien sarjojen tapahtumapaikkoja. On Malmössäkin käyty. Jotain hyötyä on siitä että tytär asuu Tanskanmaalla.

Taustalla se SILTA  

Kahden lasten- ja nuortenkirjailijana tunnetun naisen Lene Kaaberböl ja Agnete Friis yhteistyönä on syntynyt Nina Borg –sarja, josta ensimmäinen kirja Poika matkalaukussa on ilmestynyt (Siltala 2013, 339 s.) Aino Ahosen juoheasti suomentamana. Eli pääsen nauttimaan tanskalaisten vapaahenkisestä ja tasokkaasta taiteesta uudessa ulottuvuudessa.

Kirjoittajat käyttävät samanlaista rakennetta romaanissaan kuin Ilkka Remes. Eri luvuissa tapahtumat kerrotaan eri henkilöiden näkökulmasta. Kaikki jää aina sillä tavalla kesken että pakko olisi jatkaa vielä seuraava luku ja vielä yksi.

Kaikki alkaa siitä kun Nina Berg, kirjan sairaanhoitaja sankaritar, raahaa Kööpenhaminan rautatieaseman säilytyslokerosta hakemansa matkalaukun parkkihalliin, avaa sen ja löytää laukusta pienen, noin kolmivuotiaan pojan. Kehitellään ja keritetään monien säikeiden ja henkilöiden yhteenpunottu vyyhti.

Parantumaton maailmanparantaja

Nina tekee töitä Kööpenhaminassa majailevien laittomien maahanmuuttajien parissa. Häneen on iskostunut tarve muuttaa maailmaa ja auttaa hädänalaisia ihmisiä aikaan ja paikkaan katsomatta. Vasta dekkarin ihan viimeisillä sivuilla kirjailijat paljastavat mistä Ninan yltiöpäinen tarve auttaa muita kumpuaa.

Tanskalaisarvioissa nostetaan Poika matkalaukussa niin hyväksi ja tasokkaaksi, että se yksinään on kyennyt nostamaan rikoskirjallisuuden uudelle tasolle. Olisin oikeastaan valmis hyväksymään tämän ajatuksen.

Dekkarissa on monta eri juonta, on hyvin erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. On hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettyjä, eronneita ja sitä havittelevia, on rakkautta ja vihaa, on rikkaita ja köyhiä, on tanskalaisia, liettualaisia, saksalaisia.

Yhteiskuntakriittisyys kumpuaa Ninan työstä, kidnapatun pojan äidin kohtalosta, rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta.

Uskonpa että seuraavalla Tanskan matkalla vaellan pikku Mikasin jalanjäljissä. Mutta koetan välttää ”palkkamurhaajien” paikat. Joka kerta kun lukee mitä osa meistä on valmis tekemään rahasta, valtaa mielen ahdistus ja hämmennys. Vaikka hyvin tiedän että paha ei maailmasta katoa. Ei koskaan! Ninat yrittävät kuitenkin tehdä sitä paremmaksi.    

  

EX LIBRIKSENI VUODELTA 1993
Suunnittelija Matti Sornikivi