Enni Mustonen: Matriarkka

Enni Mustosen Matriarkka (Otava 2025, 365 s.) on Rouvankartanon tarinoita trilogian viimeinen osa. Nyt eletään 1800-luvun alkuvuosia. Sen paremmin emämaa Ruotsi kuin Suomikaan ei ole mukana sodissa. Viaporia varustetaan koko ajan mahdollista Venäjältä tulevaa uhkaa vastaan. Sota alkaa vuonna 1808 ja jo seuraavana vuonna Ruotsi joutuu luovuttamaan Venäjälle kuusi itäistä maakuntaa eli Suomen.

Romaanissa seurataan tarkkaan kotirintaman elämää sodan aikana. Hedda Noora pitää vanhimman tyttärensä kanssa hyvää huolta Mäntsälän Frugårdin kartanosta. Eversti Adolf Nordenskiöld on taistelemassa Viaporissa ja sodassa ovat mukana myös perheen kaksi vanhinta poikaa.

Suomessa alkaa uusi aikakausi. Nyt irrottaudutaan Ruotsin vaikutuspiiristä ja aloitetaan aivan uudenlainen elämä Venäjän vallan alaisuudessa. Mustonen kuvaa Matriarkassa hyvin tarkasti ja hienovivahteisesti muutosta, joka upseerikunnassa tapahtuu. Uuden tilanteen hyväksyminen on upseereille vaikeaa. Adolf Gustaf Nordenskiöld ei suostu allekirjoittamaan suostumusta olla Venäjän armeijan upseeri. Everstiä vaivaa masennus ja sen myötä hän kiinnostuu yhä enemmän ja enemmän spiritismistä ja hypnotismista,   

Matriarkassa kuvataan monien kartanoiden elämää. Omistavathan samat suvut useita kartanoita ja niiden asukkaat myös vaihtuvat sen mukaan kuka menee kenenkin kanssa naimisiin. Vastapainona nuorten naisten miesten etsinnälle ja perheen perustamiselle on Hedda Nooran ja Adolfin vanhin tytär Hedda. Hän on taitava luotsaamaan kartanon kaikenlaisia asioita hevosten hoidosta pikkuleipien leipomiseen. Oman osansa kertomuksessa saavat myös lukuista kartanon työntekijät.

Enni Mustonen (Kirsti Manninen) on taitava kuvaamaan eri aikakausien tapahtumia ja ihmisiä. Mielenkiintoista on Matriarkassa lukea mitä tapahtuu mäntsäläläiselle Ulrika Möllensvärdille, kun keisari Aleksanteri I ihastuu nuoreen naiseen. Oman versionsa tapahtumista on kirjoittanut aikanaan Mika Waltari.   

 

  

Neil Hardwick: Poistetut kohtaaukset. Muistelmat.

Neil Hardwickin Poistetut kohtaukset – alaotsikkona Muistelmat (suom. Tero Valkonen, WSOY 2025, 222 s.) on sukellus suomalaisen tv-viihteen luojan sielunmaisemaan. Hardwick ei suostu ottamaan omaksi ansiokseen Tankki täyteen, Reinikaisen, Sisko ja sen veli, Musta tuntuu ja Pakanamaan kartan luomista ja niiden saamaa suosiota. Hänen monipuolinen lahjakkuutensa ja brittiläiset sukujuurensa vain sattuivat tekemään hänestä arvostetun ja tuotteliaan tv- ja teatteriohjaajan ja näytelmäkirjailijan.

Olen ylpeä kun voin ajatella, että saamme samasta paikasta eläkettä Hardwickin kanssa. Onhan meillä ollut sama työnantaja: Yle. Harvemmin Hardwickiä näki Pasilassa. Hänen ohjelmansa tuotettiin TV2:ssa Tampereella. Mutta silloin kun satuin tapaamaan hänet, oli hän hyväntuulinen, ystävällinen ja kuunteli minunkin kuulumiseni.  

Olemme lukeneet hänen sairastumisestaan vaikeaan masennukseen hänen kirjastaan Hullun lailla (Otava 1999). Teos on avoin ja itseironinenkin tilitys siitä mitä Hardwickille tapahtui. Hän kertaa Poistetuissa kohtauksissa ohimennen sairastumistaan, mutta pääpaino Muistelmissa on hänen töillään.

Varsin pisteliäästi ja avomielisesti hän kertoo ensimmäisestä vaimostaan. Välillä pysähdyin miettimään onko tarpeen tilittää patoutuneita tunteitaan ihan näin paljon. Ei Hardwick kaikkia muitakaan läheisiään muistele pelkästään lämmöllä.  

Hienoa että Yle pyörittää Hardwickin ja kumppaneitten aikaansaannoksia Areenassa. Niiden katsomiseen saa hyviä eväitä uudesta kirjasta.

 

Ann Napolitano: Kaunokaisia

Ann Napolitanon Kaunokaisia (suom. Minna Kujamäki, WSOY 2024, 479 s.) on kertomus neljästä naisesta ja yhdestä miehestä. Heidän elämäänsä seurataan vuosikymmenet : marraskuusta 1960 marraskuuhun 2008. Neljä toisiinsa kiintynyttä sisarusta kasvavat näiden vuosien aikana aikuisiksi, iloitsevat, surevat, erehtyvät, oppivat, antavat anteeksi ja yrittävät tasapainoilla elämän tuomien vastoinkäymisten kanssa.

 Padavanon perheessä on myös tyttäriään rakastava ja palvova isä ja itsekäs, muiden mielipiteistä riippuvainen äiti. Tytöistä tulee pakostakin mieleen Louisa May Alcottin Pikku naisia -kirja ennen kuin kirja mainitaan romaanissa. Pikku naisien tytöt ovat Padavanon tyttöjen esikuvia. He kisaavat kuka heistä muistuttaa kirjan henkilöitä.

Tärkeä rooli tyttöjen elämässä on Williamilla, koripallotähdellä, jonka unelmat loukkaantuminen murentaa. Siinä missä tytöt ovat eläneet isänsä ja keskinäisen rakkautensa keskellä, on William katkaissut välit kotiinsa ja yrittänyt selviytyä itsenäisesti. Kohtalo ”heittää” Williamin tyttöjen elämään ja päinvastoin.

 Kaunokaisia ei näennäisesti ole järisyttävän hieno kertomus italialaistaustaisen perheen jäsenten selviytymisestä Chicagossa ja New Yorkissa, mutta se on lämminhenkinen ja todentuntuinen matka yhden perheen jäsenten kanssa. Se myös opettaa miten selviytyä läheisen kuolemisesta.