Enni Mustosen Taiteilijan vaimo

Bulevardilla, Albergassa ja Pariisissa 

On kaksi vaihtoehtoa kun saa käsiinsä Enni Mustosen uutuuden Taiteilijan vaimo (Otava 2018, 427 s.).  Kirja on odotettu ja siitä pitää. Tai. Lukiessa ajatukset risteilevät miksi joku haluaa kirjoittaa saman naisen elämästä kuusi romaania ja lisää on tulossa. Ja tässä minä istun ja luen.

Tuottelias Enni Mustonen (itse asiassa Kirsti Manninen) on kirjoittanut lukemattomia romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja ollut monessa mukana. Moni hänen romaaneistaan on ollut sarja.

Aluksi oli hauska seurata miten paimentyttö Idasta kasvoi topakka emännöitsijä, itsenäinen nainen. Oma viehätyksensä oli Idan työpaikoissa. Sai uudesta näkökulmasta kurkistaa Topeliuksen ja  Sibeliuksen perheiden ja Albert Edelfeltin elämään. Romaanit ovat myös kappale suomalaista kulttuurihistoriaa.

Nyt tarinassa on edetty Idan, täysihoitolan pitäjän tyttären elämän seuraamiseen. Kirsti on päätynyt Pariisiin saamaan oppia muodin maailmassa. Samaan aikaan Pariisissa on tietysti Olavi Paavolainen, Mika Waltari, Heikki Asunta, Yrjö Gustafsson. Idan täysihoitola on Viivi ja Ville Vallgrenin huvilan naapuristossa ja tietysti perheet ovat ystävystyneet.  

Jotta mukaan saadaan koko suomalainen eliitti on mukana Hertta Kuusinen, Kirstin luokkatoverina. On tunnettu lehtimies Erkki Kivijärvi, L. Onerva, Leevi Madetoja, Eino Leino, Minna Craucher. Tuntuu että kirjailijalla on lähes pakonomainen tarve ujuttaa romaaneihinsa mukaan kaikki kuvattavan aikakauden suomalaiset kulttuurihenkilöt. Pirtukauppa, Lapuan liike ja kyydityksetkin on saatu mukaan. Idan aviomies on taksiautoilija, joka öisillä ajoretkillään hoitelee omasta mielestään ”isänmaan asioita”.

Kirsti perustaa ystävättärensä kanssa muotiliikkeen Helsingin Bulevardille. 1930- ja 1940 -lukujen muotia on hauska seurata ja sitä miten kekseliäästi naiset nappaavat ajan tapahtumista ideoita tuotteisiinsa.  Charles Lindberghin ensimmäinen välilaskuton lento yli Atlantin valtameren ja lentäjän vierailu Suomessa saivat naiset valmistamaan lentäjänlakkeja. Niistä tulikin Kirstin muotiliikkeen ”hittituote” pitkäksi aikaa.

Kaiken kaikkiaan romaani on kepeää ja harmitonta ajan kuvausta, onneksi kuitenkin hyvin todentuntuista kaikesta huolimatta. Mukaan on mahdutettu Kirstin miehen kuvanveistäjä Iivon taiteen tekemisen kiemuroita. Ehkäpä seuraavassa romaanissa kuulemme lisää menestyneestä kuvataiteilija Aaltosesta.

Enni Mustosen tyyli on sujuvaa, henkilökuvat kohtalaisen uskottavia. Mutta mielessä väikkyy toisenkinlainen mahdollisuus kuvata Suomen historiaa. Olisihan eri vuosikymmeniä voinut kuvat itsenäisissä romaaneissa. Sarja syntyy nopeasti ja nyt olemme tottuneet moniosaisiin teoksiin niin tv-sarjoissa kuin romaaneissa. Nyt odotamme Elena Ferranten Napoli-sarjan neljännen osan suomennoksen ilmestymistä ja viimeistään kevättalvella mikä on seuraavan Syrjästäkatsojan tarinan osan nimi. Päätyykö Kirsti poliitikoksi?