Elizabeth Stroutin Lucy meren rannalla (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2023, 270 s.) on kuin ystävän kertomus siitä mitä tapahtui kun pakenee koronaa suurkaupungista maaseudun rauhaan. Romaanissa Lucy Barton (kirjailijan alter ego) lähtee koronaa pakoon Maineen merenrannalle entisen aviomiehensä Williamin kanssa. Romaanin henkilöt ovat tuttuja Stroutin aikaisemmista romaaneista Nimeni on Lucy Barton, Kaikki on mahdollista ja Voi William!
Pariskunnalla on kaksi aikuista tytärtä ja yhteisistä
vuosista aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Kumpikin on tahollaan ollut
naimisissa. Lucy on menettänyt rakastamansa musiikkimiehensä vasta hiljattain.
Aluksi Lucy ei ymmärrä miksi heidän pitäisi lähteä. William on loistutkija ja
perillä siitä mistä maailmanlaajuisessa pandemiassa on kyse. Hän haluaa suojata
itsensä lisäksi myös Lucyn. Tyttäret elävät omaa elämäänsä välittämättä mitä
ympärillä tapahtuu. Viikkojen vieriessä useamman kuin yhden kerran Lucyn ja Williamin
saavuttaa tietoa ystävän kuolemisesta koronaan.
Pariskunnan kotimaassa tapahtuu samaan aikaan muutakin: George
Floydin murha ja sen aiheuttamat protestit sekä tammikuussa 2021 hyökkäys
Capitol-kukkulalla. Ja vielä pelottavampaa on tulossa. Turvallisuuden tunne
horjuu romaanissa yhtä voimakkaasti kuin se on tehnyt ihmisten mielissä ympäri
maailmaa. Lucy ja William yrittävät ylläpitää uskoaan yhteisymmärryksen voimaan
silloinkin kun naapuri liimaa heidän
autoonsa lapun, jossa nykkiläisiä kehotetaan painumaan kotiin. Nykkiläiset
eivät lähde, vaan yrittävät selvittää miksi he ovat ansaitsemattoman vihan
kohteena.
Stroutin tapa kirjoittaa arkipäiväisesti ja kriisinkin
keskellä levollisesti, viehättää ja rauhoittaa. Romaanin kirjailija havahtuu
vähitellen ymmärtämään ettei maailma ole enää entisensä ja vähitellen hän
löytää itsestään voimavaroja aloittaa kirjoittaminen. Hellyttävää on myös pariskunnan
hiljalleen palaava yhteisymmärrys.
