keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Erilaisuudesta synti mestariromaani

Kirjastossa joutuu Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä (WSOY 2014) jonottamaan ystäväni laskelmien mukaan yli kaksi vuotta. Häntä huolettaa onko mikään lainattavista kirjoista enää lukukelpoisessa kunnossa kun jonossa on 900 lainaajaa.

Kustantajaltakin kirja oli lopussa, kun Hesari kehui Tommi Kinnusen esikoisromaanin "maasta taivaaseen". Kehuista mikään ei ollut aiheeton. Harvoin on esikoisteos ollut näin valmis kirja kuin Neljäntienristeys on. Kirjassa eletään kirjailijan synnyinseudulla Kuusamossa. Kertojina ovat kolmen sukupolven ihmiset: 1800-luvulla syntynyt, uraa uurtavaa työtä tehnyt kätilönä tekevä Maria, hänen valokuvaaja-tyttärensä Lahja ja Lahjan aviomies Onni sekä heidän miniänsä Kaarina. Hyvin keskeisessä roolissa on myös Kaarinan aviomies Johannes.

Maria tekee työtään olosuhteissa, jotka tämän päivän katsannon mukaan ovat lähes ylitsepääsemättömät. Kunnankätilö haetaan apuun vain silloin kun synnytys ei suju normaaliin tapaan. Kuolleita lapsia ja synnytykseen menehtyneitä äitejä riittää. Maria itse on saanut aviottoman tyttären. Lahjan isästä, apteekkarista ei ole isäksi. Hän on kiinni sisarissaan. Maria on vahva nainen, joka kestää elämän kaikki iskut, myös häntä viimeisinä elinvuosina runtelevan sairauden. Marian elämän vertauskuvana on romaanissa talo, jonka hän rakennuttaa vähitellen pala palalta. Talo on pitkä ja huoneita täynnä.

Kun Marian rakennuttama talo tuhoutuu tulipalossa, ryhtyy uuden talon rakentajaksi vävy Onni. Hänen talonsa pitää olla korkeampi kuin Kuusamon uuden kirkon. Kirkonkylä rakennetaan saksalaisten tuhoamisen jälkeen uudelleen. Neljäntienrsiteykseen kohoaa rakennus toisensa jälkeen. Onnille talon suuruus on samanlainen pakkomielle kuin Mariallekin aikanaan. Ikäänkuin talon koko kompensoisi elämän kaikki muut puutteet.

Suuren talon uumeniin uhkaa kadota niin Onnin vaimo Lahja kuin hänen poikansa Johanneksen  vaimo Kaarinakin. "Hän on luullut, että he ovat jo perhe, joka on jostain syystä jakautunut epätasaisesti talon ääripäihin". Kaarinan ahdistuksen syynä on anoppi. Anopin murtaa aviomies, joka ei pysty olemaan aviomies.

Onni havahtuu erilaisuudesta voimasta lopullisesti sodassa. Hän yrittää tehdä kaikkensa jotta hän olisi kunnollinen aviomies ja hyvä isä. Mutta retket Ouluun tihenevät. Siellä on ihminen, jota Onni kokee oikeasti rakastavansa. Homous on tuohon aikaan rikos. Se koituu myös Onnin kohtaloksi.

Häpeä ja kyvyttömyys kohdata oikeasti elämän mukanaan tuomia ongelmia, ovat keskeisenä elementtinä kaikkien Kinnusen hienon romaanin ihmisten elämässä. Mutta kuuluisa miesten puhumattomuus, naisten ulospäin purkautuva paha olo ja kaiken yllä leijuva vääjäämätön tuho, on Neljäntienristeyksessä kuvattu ennen kokemattomalla intensiteetillä.

"Kenenkään epäonnisuuteen ei koskaan viitata eikä vastoinkäymisistä puhuta edes perheen sisällä. Kun kenenkään taakkaa ei jaeta tai pulmia ei edes mainita ääneen, ei niille voi hakea ratkaisuja."
      
Kuusamolaisen suvun jäsenten kautta Tommi Kinnunen kertoo suomalaisten miesten ja naisten elämisen historian 1800-lopulta 1900-luvun loppupuolelle. Romaanin tunnelma vangitsee lukijan vääjäämättä. Se on merkillisellä tavalla niin loppuun ajateltu ja viimeistelty. Kertomisen vahvuutta lisännee se että kirjailija myöntää ammentaneensa aineksi romaaniin oman sukunsa vaiheista. Kunnankätilön esikuvana on Kinnusen isoisoäiti.

Kun kehuin romaania, joku kysyi minulta mitä Kinnunen sitten ennen on tehnyt. 41-vuotias mies on aikaisemmin kirjoittanut näytelmiä ja kabareita. Kaiken kaikkiaan hän on Helsingin Sanomien haastattelun mukaan kirjoittanut romaania vuoden ja kolme kuukautta, siitä puoli vuotta niin että kustantaja oli kuvioissa.

Minulta on tivattu että pitäisi antaa pisteitä. Jos vitonen on korkein, niin annan viisi pistettä.    

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Piiat ja säätyläiset Helsingissä ennen vanhaan

Professori, arkkitehti Arne Nevanlinna on monipuolisesti lahjakas mies. Hän täyttää tänä vuonna 89 vuotta ja vuonna 2008 alkanut romaanikirjailijaura jatkuu komeasti. Esikoinen Marie oli Finlandia-ehdokas. Hjalmar ilmestyi 2010 ja Varma 2012. Uutuus Heta (WSOY 2014) vie lukijan kenraalin lesken Gustava Celeriuksen perhepiiriin. Helsingin Senaatintorin varrella asusteleva säätyläisrouva lukuisine lapsineen ja näiden puolisoineen viettää varsin vaurasta elämää. Palkollisia on useita. Heidän joukossaan kampurajalkainen Heta-piika, joka jo parikymppisenä huomaa omaavansa merkillisen taidon. Hän pystyy lukemaan toisten ihmisten ajatuksia.

Heta saa tietää mitä eripuraiset ja erimaalaiset sukulaiset ajattelevat toisistaan. Rikkaat ihmiset ovat tyytymättömiä ja heidän huolenaiheensa palkollisen näkökulmasta turhia ja mitättömiä. Nevanlinna on omaksunut herrasväkeen hieman etäisen ja ironisenkin näkökulman.



Heta rakastuu Celeriuksen perheen nuorimpaan poikaan, lääkäriksi opiskelevaan Carl-Olofiin. Elämä saa uuden käänteen kun kenraalska kuolee ja hänen poikansa keksivät syyttää Kampura-Hetaa äitinsä kuolemasta.

"Hän ihmetteli kuinka aikaisemmin niin riitaisat Kenraalskan perilliset, puolisot ja perillisten lesket olivat yhtä mieltä löydettyään yhteisen ystävän eli rahan ja yhteisen vihollisen eli Heta Santrantyttären, ja kuinka Leopold löi viimeisen naulan syyllisyyden arkkuun väittämällä, että hän on murhaaja."

Heta pakenee pois Senaatintorilta ja päätyy mustalaisten matkaan. Hänet pidätetään ja tuomitaan emäntänsä kuolemasta. Heta päätyy Lapinlahden sairaalaan, samaan paikkaan missä Carl-Olof on ylilääkärinä.

Arne Nevanlinna kirjoittaa verkkaisella tyylillä, analysoiden, hieman pilkallisesti, mutta samalla kertaa ymmärtävästi. Sympatian saavat useimmiten tavalliset ihmiset. Oman lisävärinsä romaaniin antaa ajan kuvaus. Eletään Venäjän vallan alla ja pohditaan yhteiskunnan tilaa. Helsinki on myös hyvin keskeisessä osassa.    

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kotirouvan arkea norjalaisittain


Norjalainen Anne B. Radge on armoton ihmistuntija. Romaanitrilogia Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt on edelleen yksi parhaita lukemiani sukutarinoita. Monipuolinen, yllättävä, verevä ja todentuntuinen. Aion tehdä sinut onnelliseksi (suom. Katriina Huttunen, Tammi 2014) häkellytti ensi sivuillaan. Mitä tämä oikein on: hompsuisen tuntuinen kotirouva pesemässä kerrostalon rappuja ja valittelemassa sitä että kukaan ei kiitä häntä. Mikä ihmeen paluu 1960-luvulle. Olihan se nyt paljon muutakin kuin naisten ikuisia kotitöitä.

Niin olikin, mutta ei 1960-luvun alkuvuosina. Silloin meillä niin kuin Norjassakin oli liuta kotirouvia, joilla ei oikeastaan ollut mitään mielekästä tekemistä. Etenkään heillä joilla ei ollut lapsia. Heitä ja lasten äitejä on mukana aika monta Aion tehdä sinut onnelliseksi –romaanissa. On oivallinen idea ottaa kuvattavaksi yhden kerrostalon kaikkien huoneistojen perheet. 

Etenkin romaanin lopussa kun ovisilmiä asentava nuori mies ”tunkeutuu” kaikkiin koteihin ja saa kotirouvat vakuuttuneeksi siitä että heidän on hyvä tietää kuka ovikelloa soittaa. Sitähän ei millään muulla selvitä kuin ovisilmän avulla. Ovisilmien asentaminen on ollut hyvä bissnes- niin meillä kuin Norjassakin. Miehelläni on kokemusta Turusta. Siellä naiset hanakasti ostivat ovisilmän, koska se lisäsi turvallisuuutta. 

Anne B- Radgen naiset ovat lähes kaikki tyytymättömiä elämäänsä. Miehet pitävät – yhtä kääntäjänä työskentelevää miestä lukuun ottamatta – päivän selvänä, että vaimon paikka on kotona. Vastaavasti kääntäjän vaimo pitää täysin tuomittavana ideana sitä että hänen pitäisi mennä täyspäivätyöhön johonkin kampaamoon. On paljon hauskempi tehdä töitä omassa keittiössä, omaan tahtiin ja harvakseltaan.  Se miten miestä on pelättävä, ei ole kadonnut mihinkään. Ei liioin se, että nuori nainen ei ole valmis äidiksi.
Yhtäkään naisten vapautumisesta kiinnostunutta ei romaanissa ole. Idea ja aate levisi pitkin Eurooppaa vasta 1960-luvun lopulla. Romaani on arkinen, syvälle luotaava ja niin uskottava.


1960-luvun puolivälissä itsekin uskoin työssäkäyvänä opiskelijana, että kotityöt ovat naisten juttu. Koti on hoidettava kaiken muun tekemisen ohessa täydellisesti.  Hämmästyttävää oli vähitellen huomata, että osaavat miehetkin ns. kotitöitä tehdä. Hauska on myös havaita, ettei arkielämä ole ollut sen ihmeellisempää Norjassakaan. Pölynimuri ja pakastin olivat harvinaisia ja tavoittelemisen arvoisia.  Hienoa että kirjailija ammentaa tarinansa tavallisten ihmisten elämästä. Heidän haaveistaan ja todellisuudestaan.  


Hannele Cantell: Sekunnit ennen kaatumista

Hannele Cantellin Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma 2022, 237 s.) on rehellinen ja tarkka kuvaus miten elämä muuttuu kun sairaus yllättää. Ca...