tag:blogger.com,1999:blog-54955433868285190452024-03-17T10:18:09.945-07:00LM-Mummin kirjastossaLM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.comBlogger263125tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-58366904915541271152024-03-17T10:17:00.000-07:002024-03-17T10:17:31.613-07:00Hannele Cantell: Sekunnit ennen kaatumista <p><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Hannele
Cantellin Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma 2022, 237 s.) on rehellinen ja
tarkka kuvaus miten elämä muuttuu kun sairaus yllättää. Cantell on
kasvatustieteen tohtori, yliopiston opettaja, lukuisten tietokirjojen
kirjoittaja. Kaikki muuttui kun hän näki Kansallisteatterin Homo-näytelmän
esityksessä yllättäen lavalla olevan näyttelijän kahtena. Hän hakeutui nopeasti
silmälääkärin vastaanotolle ja sai tarkempien tutkimusten jälkeen tietää, että
hän sairastaa myastenia gravista eli lihasheikkoutta aiheuttavaa
autoimmuunisairautta ja jäykkyysoireyhtymää. Jälkimmäistä sairastaa vain yksi henkilö
miljoonasta. Sairaudet rajoittavat liikkumista, aiheuttavat kramppeja ja
kaatumisia.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Cantell ei ole
antanut sairauksien nujertaa itseään, vaikka kaiken yllättävyys ja
näköalattomuus tekee elämästä jatkuvaa taistelua. Välillä on hyviä päiviä ja
välillä mikään apu ei ole riittävää. Cantell on jatkanut opettamista ja
kirjoittanut upean kirjan. Lukijalle ei tule mielenkään sääliä kirjan rouva
H:ta, pikemminkin ihailu sitkeää omien oikeuksiensa puolesta pitäjään kasvaa
kirjaa lukiessa sivu sivulta. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Jäykkyysoireyhtymäänsä
Cantell vertaa olkapäällä istuvaksi tikarimieheksi, joka voi puukottaa ja
vahingoittaa tuskallisesti milloin vain. Sairauksien arvaamattomuus tekee
elämästä kaksin verroin hankalampaa. Välillä onnistuu lehtien haravointi
pihamaalla, välillä ei oikein mikään. Apuna ovat tilanteen mukaan kävelysauvat,
rollaattori tai pyörätuoli. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">”Olen
vammainen”, on Cantellin vankkumaton mielipide. Hän saa Kelan vammaistukea ja
on vammaispalvelulain piirissä. Tämän asetelman kautta hän joutunut perehtymään
miten hankalaa avun saaminen ja vammaisten oikeuksien puolesta puhuminen on. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Katteettomasti
Cantell ei lakkaa kiittämästä aviopuolisoaan, joka on tarpeen tullen valmis
auttamaan. Ulkopuolisen – vaikka olisi kuinka läheinen – on kuitenkin vaikea
välillä arvioida tarvitaanko apua vai ei. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">”Ei
menetyksillä ja vaikeuksilla voi kilpailla. Meillä jokaisella on omat
murheemme, toisilla konkreettisesti hätä selviämisestä. Näkymättömissä on niin
paljon sellaista, mitä muut eivät voi tietää. Murheiden määrää on vaikea
mitata”. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXHK5R0qYlN90rhXDqVG9jRhx5NYM2oFX7VyZALYSu7GB5LOqG61TB6OIXmZqzgGu5od4mEK_C6UJTRNwP_DFa1Mi_sug220aOnKjgMEZ_8XyBvbPBlLpt_uQb3QVqTCzNt3-CwyTLBP3Gh5ov-j-_DVHefRh5aTHeHY85GgI7jqzPNPlkxX06yfQI0l8/s995/sekunnit%20ennen%20kaatumsita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="995" data-original-width="700" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXHK5R0qYlN90rhXDqVG9jRhx5NYM2oFX7VyZALYSu7GB5LOqG61TB6OIXmZqzgGu5od4mEK_C6UJTRNwP_DFa1Mi_sug220aOnKjgMEZ_8XyBvbPBlLpt_uQb3QVqTCzNt3-CwyTLBP3Gh5ov-j-_DVHefRh5aTHeHY85GgI7jqzPNPlkxX06yfQI0l8/s320/sekunnit%20ennen%20kaatumsita.jpg" width="225" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Kirjan pohjalta
Heini Junkkaala on dramatisoinnut näytelmän Sekunnit ennen kaatumista.
Näytelmän on ohjannut Elina Snicker. Ensi-ilta oli viime vuonna Suomen
Komediateatterissa. Näin näytelmän Sello-salissa Espoossa. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Näyttämöllä oli
kuusi näyttelijää: Pinja Hahtola, Sari Havas, Ria Kataja, Minna Kivelä, Irina
Pulkka ja Minna Puolanto. Ja kuitenkin vain yksi rouva H. Esitys on varmasti
juuri tästä syystä eläväinen ja koskettava. Hieno ratkaisu on sekin että kukaan
ei kurvaile näyttämöllä rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Riittää kun
sukkahousuja riisutaan sitä mukaa kun tilanne niin vaatii. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5W1XmliTfTSkQ3al2cXBQK9WI-D942mp0M9WqhNhziBKDOQAmRN7Obbyf8Ce_QHHENRNRyF1CvWaZzZnrVkCOGLYendSw3TsJWno9wV2pN4xOwh9wWF_6Pee13HdZ3XDGtH9rUyhDjByGE3yW2uROyXotmd7rbbS-oVOb-8Qq6jf_h5C9onSEF9Fazhc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="334" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5W1XmliTfTSkQ3al2cXBQK9WI-D942mp0M9WqhNhziBKDOQAmRN7Obbyf8Ce_QHHENRNRyF1CvWaZzZnrVkCOGLYendSw3TsJWno9wV2pN4xOwh9wWF_6Pee13HdZ3XDGtH9rUyhDjByGE3yW2uROyXotmd7rbbS-oVOb-8Qq6jf_h5C9onSEF9Fazhc=w334-h334" width="334" /></a></p><p><br /></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-86790734357149217932024-03-06T11:10:00.000-08:002024-03-06T11:10:25.937-08:00Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Japanilaisen Toshikazu
Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy (suom. Markus Juslin, Bazar 2024, 136 s.) maalailee
lukijan silmien eteen sata vuotta vanhan kellarikerroksen kahvilan, jossa on
vain muutama pöytä ja tuoli.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Yhdellä tuolilla on taianomainen ominaisuus. Siinä
istuessaan kahvilan asiakas voi siirtyä menneisyyteen, tavata siellä tuntemansa
henkilön – ehtona on että henkilö on käynyt kahvilassa. Retki tuntemattomaan
saa kestää niin kauan kuin ennen matkan alkamista kuppiin kaadettu kahvi on vielä lämmintä.
Mikään ei kuitenkaan muutu kun henkilö palaa retkeltään. Siitä huolimatta halukkaita lähtijöitä riittää. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Romaanissa seurataan
neljän henkilön elämänvaiheita siirtymisriitin kautta. Kirja on kirjoitettu
hyvin lumoavasti ja myötämielisellä otteella. Vaikka syyt päästä tapaamaan
läheistään menneisyyteen, yksi henkilö pääsee myös tulevaisuuteen, ovat muutamilla
varsin rankkojakin, on kirjan ilmapiiri lämmin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kawaguchi on
näytelmäkirjailija, jonka ensimmäinen romaani Ennen kuin kahvi jäähtyy on. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEDsU9_o85OQg3PPvLkm3yLYOpETjIjNHlg69YAfzD3IpjwJljLnxkQu6yrnw-yDDbTe_4b27fIZbQX-b3lTzYniSLJx2H6WzQQqbWv-nsdmRZMKNThleBmLySI8IWEGuiMVbFp5BGuKKBenLStT-1Dwgle9iLJnjdYJCBSULSU9HuhCa2HUVYTjFFMi8/s505/ennenkuinkahvij%C3%A4%C3%A4htyy.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="320" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEDsU9_o85OQg3PPvLkm3yLYOpETjIjNHlg69YAfzD3IpjwJljLnxkQu6yrnw-yDDbTe_4b27fIZbQX-b3lTzYniSLJx2H6WzQQqbWv-nsdmRZMKNThleBmLySI8IWEGuiMVbFp5BGuKKBenLStT-1Dwgle9iLJnjdYJCBSULSU9HuhCa2HUVYTjFFMi8/s320/ennenkuinkahvij%C3%A4%C3%A4htyy.webp" width="203" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-76749629587636833502024-03-06T10:50:00.000-08:002024-03-06T10:50:58.285-08:00Johanna Annola Valkenee kaukainen ranta <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Johanna Annolan
Valkenee kaukainen ranta (Siltala 2024, 354 s.) vie meidän hämäläiseen
vaivaistaloon. Eletään 1800-luvun loppuvuosia. Vaivaistaloon kunta on kerännyt
kaikki kodittomat ja sairaat. Vaivaistaloa kuuluu johtaa kuin isoa maatilaa.
Kukaan ei saa laiskotella.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisella puolella
Suomessa Kuopiossa Ulrika on vähitellen saavuttamassa havittelemansa
yhteiskunnallisen aseman, onhan hänen aviomiehensä edennyt hienosti urallaan.
Korttitalo sortuu kun mies kuolee ja Ulrika jää puille paljaille poikansa
kanssa. Poika on pian ylioppilas ja hänen pitäisi päästä opiskelemaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> Ulrikan on
löydettävä itselleen työpaikka. Hän jättää poikansa selviytymään yksin ja
lähtee vaivaistalon johtajaksi toiselle puolelle maata tuntematta
paikkakunnalta ketään. Pienenä kuolleen tytön hautakin jää Kuopioon. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaivaistalo
on miltei romahtamispisteessä, mutta kopeutensa taakse linnoittautuva Ulrika
saa vähitellen asiat kuntoon. Jopa synkästi tuijottavat miehet alkavat
suhtautua häneen myötämielisesti. Mutta ennen pitkää Ulrika joutuu ympäröivän
yhdyskunnan silmätikuksi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Historiantutkijana Johanna Annola on luonut
romaaniinsa hienoa ajankuvaa. On Venäjän sortovuodet ja niiden vastustaminen,
vaivaistalon arkipäivä ja asema hämäläisessä kunnassa, Väinön vaikeudet päästä
opiskelemaan, naisten epäitsenäinen asema. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif4yIUI0JzFqcseSTKqYKK5GTBy5tkD3QGbfOejipRetV3dGXDHlfqvPsnWQZ3t30WPPGEfXQ3XOhMS-7kTN9LeRSqlYwkH9NaMLTuGfqF7B1PBKPg_RCudlnEA65yL1uEnPj4EO8FKGCwn08J26x-zA-Xy7N0KL4WyLQKOOMj4V7nX1HQY6DzBRpAG70/s323/valkenee-kaukainen-ranta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="323" data-original-width="200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif4yIUI0JzFqcseSTKqYKK5GTBy5tkD3QGbfOejipRetV3dGXDHlfqvPsnWQZ3t30WPPGEfXQ3XOhMS-7kTN9LeRSqlYwkH9NaMLTuGfqF7B1PBKPg_RCudlnEA65yL1uEnPj4EO8FKGCwn08J26x-zA-Xy7N0KL4WyLQKOOMj4V7nX1HQY6DzBRpAG70/s320/valkenee-kaukainen-ranta.jpg" width="198" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-81191240716234238412024-02-02T03:52:00.000-08:002024-03-06T11:15:49.121-08:00Juha Ruusuvuori: Keskusteluja vainajien kanssa <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Juha Ruusuvuori
selvittää romaanissaan Keskusteluja vainajien kanssa (WSOY 2024, 238 s.)
sukulaistensa perimmäistä olemusta. Helpointa on ottaa selvää siitä, millaisia
vanhemmat, isovanhemmat ja heitäkin aikaisemmat sukupolvet ovat olleet, on
lähteä tapaamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan heidän omille
kotiseuduilleen. Niinpä kirjailija matkustaa ristiin ja rastiin Suomea, jotta
sekä isän että äidin puolen sukulaiset tulee kohdattua. Seuralaisena hänellä on
Reino-koira, joka matkan varrella oppii puhumaan eli monta kertaa terävästi kyseenalaistamaan
Juha Ruusuvuoren puuhat.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">”Omien ja isäni
luonteenpiirteiden etsiminen ja siivilöiminen tuntuu vaikealta tehtävältä. Esi-isät
ovat isäni tavoin kuin saippuaa, heistä ei saa otetta, ja kun luulee saavansa
otteen, he lipsahtavat muualle.” Vaikeinta on saada ketään puhumaan
sotimisesta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toinen
puhumattomuuden ja kohtaamattomuuden syy on alkoholi. Juhan toimittajaisä piiloutui
pullojensa taakse, siinä missä olisi ollut tarvetta ja syytä olla lastensa ja
perheensä kanssa. Vainajien avulla ei tämäkään asia ihan auennut. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Pakostakin
Ruusuvuoren romaania vertaa Sirpa Kähkösen 36 uurnaan. Ruusuvuoren tarina polveilee
sinne tänne ja siinä on veijarimainen ote, joka helpottaa ajatusta, että tässä
minäkin seurustelun vainajien kanssa. Mutta mielessä oli pakko lähteä samantapaiselle
retkelle. Olen sitä oikeastaan tehnyt ja kirjannutkin ylös ajatuksiani ja
selville saamiani asioita omakustanteisissa kirjoissani ”Maileri, viilari,
vaari”, jossa paneudun isäni ja äitini elämään ja heidän sukulaistensa
vaiheiseen ja ”Rakkautta ja ristiriitoja”, joka kertoo mieheni ja minun
elämästä ja meihin vaikuttaneista vainajista. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYA0CPJx1r5lajbaNn3Su_oTlf1vGqSTpZG7CrCYxwnTCAE1TMTUYAZpQ6ldyi2BZVxCHTFjFHxqsDJPNBNBIqe-2wV8alkE7MSB4_BQc49MWZi_E1VlK6GuddefSFjESX-xYJZAnIUuW8C1pkcyXadk06BSWTrsImKq44zfhRuf0z3A61xLjwYWk516E/s803/juharuusuvuori.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="803" data-original-width="495" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYA0CPJx1r5lajbaNn3Su_oTlf1vGqSTpZG7CrCYxwnTCAE1TMTUYAZpQ6ldyi2BZVxCHTFjFHxqsDJPNBNBIqe-2wV8alkE7MSB4_BQc49MWZi_E1VlK6GuddefSFjESX-xYJZAnIUuW8C1pkcyXadk06BSWTrsImKq44zfhRuf0z3A61xLjwYWk516E/s320/juharuusuvuori.webp" width="197" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><span face="Arial, sans-serif"><o:p></o:p></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-24582799364159285452024-01-21T23:43:00.000-08:002024-01-21T23:43:53.429-08:00R.M. Rosenberg: Vapaaherratar <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">R.M. Rosenbergin Vapaaherratar (Tammi 2023, 441 s.) on Hakoisten
naiset -romaanisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa Hakoisten Anna ilmestyi 2022.
Uusi romaani ei ole jatkoa edelliselle. Romaanien päähenkilöt ovat kumpikin
asuneet ja emännöineet Hakoisten kartanoa. Vapaaherrattaressa eletään 1790-luvun
viimeistä vuosikymmentä. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helena Elisabeth von Burgerhausen on aikanaan avioitunut everstiluutnantti
Erik Abraham Leijonhufvudin kanssa ja päätynyt kahden kartanon emännäksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Leijonhufvudit ostavat velkaisen Hakoisten
kartanon ja alkavat vähitellen kunnostaa sitä. Everstiluutnantti hallitsee myös
Mustialan puustellia eli virkataloa kuolemaansa saakka. Romaanin alussa
everstiluutnantti on palannut katkeroituneena ja suomalaiseen upseerikuntaan
pettyneenä Kustaa III:n sodasta (1788-1790). Suomen sodasta (1808-1809) palaa aikanaan
terveytensä menettänyt ainoa poika. Helenan harteille jää selviytyminen tyttäriensä
kanssa kartanon pyörittäminen. Mieltä painaa myös kahden tyttären heikot mahdollisuudet
”avioliittomarkkinoilla”. Avioliitot ovat tärkeitä myös tyttären perheelle. Jos
tytär päätyy miniäksi varakkaaseen sukuun on siitä hyötyä myös hänen
vanhemmilleen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helena on niin vahvasti romaanin päähenkilö, että muut
jäävät pakostakin hänen varjoonsa. Jotain samanlaista on Rosenbergin
romaaneissa kuin Kaari Utrion teoksissa. On helppo eläytyä romaanin henkilöiden
elämään ja ajatusmaailmaan. Lukija oppii millaista elämää yläluokka eli: mitä
he söivät, miten pukeutuivat, miten kohtelivat työntekijöitään, miten
avioliitot solmittiin ja miten sairauksia hoidettiin. Utrion romaaneissa usein
pääjuonena oli miten nuori nainen saa rakastamansa miehen ja vähän
päivänvastoinkin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vapaaherrattaressa on hienosti kuvattu Helenan rakkautta
mieheensä, vaikka tämä sodan jäljiltä onkin henkisesti nujerrettu. Osa
suomalaista upseeristoa ei pysty hyväksymään ollenkaan Suomen siirtymistä
Venäjän vallan alle, yksi heistä on Erik Leijonhufvud. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mielenkiintoiseksi romaanin
tekee se, että kirjailija asuu nykyisin Hakoisten kartanossa. Hän kuuluu
kartanoa omistavaan sukuun. R.M. Rosenberg on historiaan perehtynyt filosofian
tohtori. Hakoisten kartanosta löytyneet tilikirjat, perukirjat ja kirjeet ovat
siivittäneet kirjailijaa luomaan aineistosta kiinnostavan historiallisen
romaanin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYW6fAdC3c7myPY4m6lwkG27Tgpgl_5ez-VtH0J8JMmIa9KRG2P92a3o5BGZaVfVCaNR1OqNaZc63MpvQxVjmcq5qXZhQC-stl62kNnemaUboEfi-Rh2lbTZVi7SZhNcG2kfKqy88vRCWjuujI5K85I0yfNFypBZI9ODbD_fwA_qoQCC8lRsdAwpdcFWE/s316/vapaaherratar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="200" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYW6fAdC3c7myPY4m6lwkG27Tgpgl_5ez-VtH0J8JMmIa9KRG2P92a3o5BGZaVfVCaNR1OqNaZc63MpvQxVjmcq5qXZhQC-stl62kNnemaUboEfi-Rh2lbTZVi7SZhNcG2kfKqy88vRCWjuujI5K85I0yfNFypBZI9ODbD_fwA_qoQCC8lRsdAwpdcFWE/s1600/vapaaherratar.jpg" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-20501833159537043642023-12-31T07:07:00.000-08:002023-12-31T07:07:11.809-08:00Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirja (suom. Aila
Herronen, Tammi 2023, 352 s.) on uudenlaisesta näkökulmasta kirjoitettu romaani
Ranskan vastarintaliikkeestä toisen maailmansodan aikana. Eva on
puolalais-juutalaisen pariskunnan tytär, joka on syntynyt Ranskassa. Hänen
vanhempansa otetaan kiinni, mutta Eva välttyy siltä. Hän ajautuu mukaan hankkeeseen,
jossa juutalaisperheiden lapsia kuljetetaan Sveitsiin väärennettyjen
henkilöpaperien avulla.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eva osoittautuu erinomaiseksi väärentäjäksi ja hänen
tekemiensä asiapapereiden avulla vastarintaliikkeen väki onnistuu avittamaan
kymmeniä ja kymmeniä lapsia turvaan. Evaa kauhistuttaa ajatus, että tieto
lapsien oikeista nimistä katoaisi. Väärentäjä-aktivistitoverinsa kanssa he
ryhtyvät merkkaamaan lasten oikeat nimet koodimerkeillä tiettyyn kirjaan.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lapset ovat romaanissa ulkopuolisia, heistä ei juuri
kerrota mitään. Lasten salakuljettaminen on hengenvaarallista ja pääasiassa Eva
seuraa sitä kaukaa. Kunnes lopulta on hänenkin aika pelastaa itsensä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kirja aihe on kiehtova ja kiinnostava. Arvelen etten
aikaisemmin ole lukenut mitään väärennetyistä asiapapereista ja niiden
pelastavasta voimasta. Kirjan romanttinen loppu tuntuu hieman liian heppoiselta
vakavan aiheen kuvauksien jälkeen. Mutta voihan natisen kauheuksien keskellä
syntyä myös jotain kaunista ja pysyvää. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWpIiE_F_ke7BT-isSygjqudK2-znaf7Ud3TxG_5_5lMzqYvejpclTmJhLJKLXYPUjyJ3bCHaa4Pbxu37CcykrACnkPU-zR-zd0QRUok4n3K7B-BByp4IhMgzhfjIv4IgZuRYfo5RhpqDfIws-39YcH30uMrthie_VYyIpATGy2qjFSYNzO8QzlDHBfnw/s316/unohdettujen-nimien-kirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="200" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWpIiE_F_ke7BT-isSygjqudK2-znaf7Ud3TxG_5_5lMzqYvejpclTmJhLJKLXYPUjyJ3bCHaa4Pbxu37CcykrACnkPU-zR-zd0QRUok4n3K7B-BByp4IhMgzhfjIv4IgZuRYfo5RhpqDfIws-39YcH30uMrthie_VYyIpATGy2qjFSYNzO8QzlDHBfnw/s1600/unohdettujen-nimien-kirja.jpg" width="200" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-74850494949255493902023-12-29T06:49:00.000-08:002023-12-31T06:42:54.255-08:00Auli Leskinen: Talo Andien juurella <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auli
Leskisen Talo Andien juurella (WSOY 2023, 295 s.) vie lukijan vuoteen 2015 ja keskelle
Kolumbian valtataisteluja. Huumekauppa kukoistaa, FARC,
vasemmistolainen sissijoukko taistelee Kolumbian armeijan kanssa ja ottaa
panttivankeja. Erityisen haluttuja ovat nuoret pojat, joista koulutetaan
sissejä. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Kirjan päähenkilö, suomalaissyntyinen kriisiterapeutti Kira tutustuu
Naisten talossa 11-vuotiaan kadonneen Camilon äitiin, tunnettuun tanssijaan ja
päättää ryhtyä auttamaan pojan etsimisessä. Alkaa epätoivoiselta tuntuva matka
Andien vuoristoon. </span><span style="font-family: arial;">Ongelmat kasaantuvat joka puolella. Jopa Naisten talolla
räjähtää pommi. Kaikesta huolimatta tarinalla on onnellinen loppu. Camilo onnistuu pakenemaan ja pääsee äitinsä luokse. </span></span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Kira joutuu pohtimaan työnsä mielekkyyttä ja äitinsä kuoleman
myötä oman sukunsa vaiheita. Etenkin kun isän menneisyydestä selviää aivan
uusia asioita. Romaani ei ratkaise sitä miksi hyvän asemasta maailmassa on niin
paljon pahaa. Mutta siinä pohditaan näitä ja monia muitakin ihmiselämän
peruskysymyksiä oivaltavasti. Kirjailijan ajatuksiin on helppo samaistua.</span><span style="font-family: arial;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Auli Leskinen on koulutukseltaan Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tohtori. Kustantajan tietojen mukaan hän on elänyt, opiskellut ja työskennellyt suuren osan elämästään Espanjassa ja Latinalaisen Amerikan maissa. Hänen esikositeoksensa Petojen aika (WSOY 2013) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. </span></o:p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJdtHgR7mxLIn5AtSi6Ylw_5sNPcdKLsqMxrQfkK5fAhomz9TBRyxy07ND0k4jM6ts0mkJ66OaUxMvKb7pnXEvVrTcQMWJG8UAf51U3zJzShQBkqy93kIVhvSfTC2yZj4Wt0ULhmEo24n_FszUTIrAUICvXpX15lLiBKRgNeJVlbOva4LI16EjQFnFJW8/s316/talo-andien-juurella.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="200" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJdtHgR7mxLIn5AtSi6Ylw_5sNPcdKLsqMxrQfkK5fAhomz9TBRyxy07ND0k4jM6ts0mkJ66OaUxMvKb7pnXEvVrTcQMWJG8UAf51U3zJzShQBkqy93kIVhvSfTC2yZj4Wt0ULhmEo24n_FszUTIrAUICvXpX15lLiBKRgNeJVlbOva4LI16EjQFnFJW8/s1600/talo-andien-juurella.jpg" width="200" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-73940538288407823642023-12-11T10:43:00.000-08:002023-12-11T10:43:35.990-08:00Jari Järvelä: Rakastan Eva Braunia <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">J<a name="_Hlk153219562">ari
Järvelän Rakastan Eva Braunia (Tammi 2023, 324 s.) on satiirinen ja
veijarimainen kertomus mitä tapahtuu kun Eva Braunin päiväkirjoja alkaa löytyä
hyvin yllättävistä paikoista. Muutenkin Hitleriin ja natsiaikaan liittyvää
esineistöä ilmaantuu kerääjien iloksi myyntiin. Kun ollaan keskellä Järvelän
luomaa tarinaa ei sekään kummastuta miksi Suomesta tehdään Hitlerin elämään
liittyviä löytöjä.</a></span></p>
<h1><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="font-weight: normal;"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="color: windowtext; line-height: 107%;">Eva Braunin
elämästä tiedetään hyvin vähän ja sen tähden uusien päiväkirjojen ilmaantuminen
on hämmästyttävää. Vähemmän hämmästyttävää se on kotkalaiselle nuorelle
naiselle Johannalle, jonka ystävät tempaavat hänet mukaan
päiväkirja-seikkailuun. Johannan isoäiti on opettanut hänelle vanhaa
saksalaista kaunokirjoitusta s</span></span><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="color: windowtext; line-height: 107%;">ütterliniä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></span></span><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="color: windowtext; line-height: 107%;"><span style="font-weight: normal;">Johannan ystävätär tietää tämän ja on siitä syystä
saksalaisen miehensä kanssa värväämässä Johannaa Evan päiväkirjojen
kirjoittajaksi. Ne muutamat sivut, jotka oikeista päiväkirjoista on löydetty,
on kirjoitettu vanhalla goottilaisella tyylillä. </span><o:p></o:p></span></span></span></h1>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Eläytyminen Evaksi alkaa vähitellen
kiehtoa Johannaa. Tarinaan liittyy vähitellen Hitler-aineiston innokas
saksalainen kerääjä. Eli romaanissa eletään monella tasolla. On se mitä
tapahtuu päiväkirjan sivuilla Evalle ja tietysti siinä ohella myös Adolfille.
Aina Eva ei oikein ymmärrä elämänkumppaniaan ja etenkin sitä miten
yliolkaisesti tämä käyttäytyy kun Eva on mukana erilaisissa tilaisuuksissa.
Johtaja ei silloin välitä Evasta tippaakaan. Eivät Evankaan tunteet aina ole
kovin myönteisiä. Johtaja on hänelle Susi.</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Toisella tasolla eletään tätä päivää
Kotkassa ja sen ympäristössä. Romaanin viehätys tulee juuri tästä
monitasoisuudesta. Välillä lukiessa unohtuu että Evan päiväkirjat eivät ole
aitoja ja niissä kerrotut tarinan ja tapahtumat vain olettamuksia. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oivaltavaa on Hitlerin haikailu miten
paljon parempi kirjoittaja Eva on kuin hän. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Taisteluni-kirja oli ilmestynyt vuonna
1925. Kolme vuotta ilmestymisensä jälkeen sitä oli myyty kolmisentuhatta
kappaletta, mikä ei siihen aikaan ollut Saksassa kummoinenkaan kirjamyynti…
Sitten kaikki muuttui. Pari vuotta myöhemmin kirjaa oli myyty jo lähes
satatuhatta kappaletta ja kolmekymmentäluvun lopussa jo kuusi miljoonaa.
Hääparit saivat Saksassa vihkimisen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yhteydessä Raamatun sijasta
taisteluni-kirjan.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></i></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olen velvollisuudentuntoisesti
palauttanut aina lainaamani kirjan. Yhden poikkeuksen olen tehnyt. Lainasin
1960-luvun puolivälissä Taisteluni-kirjan äitini serkulta. En koskaan
palauttanut kirjaa. Kirja on luetun oloinen, kulunut. Sitä lienee tutkinut
sukulaismies, kommunisti. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kirja on painettu 1942. Ensimmäisessä
osassa Tilinteko on mielenkiintoinen merkintä (24.-32. TUHAT) ja toisessa
osassa Kansallissosialistinen liike (24.-27.TUHAT). Kirjan kannessa on
hakaristi ja selkämyksessä neljä kullattua kotkaa, jotka seisovat hakaristin
päällä. </span></span><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bookmark: _Hlk153219562;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxIvcUbIeM-XvqEdWRSn9oQyDBudu7kmwEOqHWxLEFZVMsYonVOqcWykiuD7BFDc4h8IyeRwmA6VtfSiWPY-I-M_GkzKiFT3zwU3WItSM8t_6ztQG_WSasRCQLLV91-_ehPmAy7sJerrIqAsbvTQDgEUr6DAxWuT0YYwbMl2cVqCmtUqxfTkZTYpzjY8k/s418/rakastan%20eva%20braunia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="258" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxIvcUbIeM-XvqEdWRSn9oQyDBudu7kmwEOqHWxLEFZVMsYonVOqcWykiuD7BFDc4h8IyeRwmA6VtfSiWPY-I-M_GkzKiFT3zwU3WItSM8t_6ztQG_WSasRCQLLV91-_ehPmAy7sJerrIqAsbvTQDgEUr6DAxWuT0YYwbMl2cVqCmtUqxfTkZTYpzjY8k/s320/rakastan%20eva%20braunia.jpg" width="198" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-87636778266237599142023-11-27T10:31:00.000-08:002023-11-27T10:31:17.426-08:00Anneli Kannon Saalistetut<p><span style="font-family: arial; font-size: large;">Anneli Kannon Saalistetut</span><span style="font-family: arial; font-size: large;">
</span><span style="font-family: arial; font-size: large;">(CrimeTime 2023, 237 s.) on sopivaa ja erittäin hyvää luettavaa
ei-liian-jännittävän dekkarin lukijalle. Monipuolinen ja ansioitunut kirjailija
Kanto ilahdutti vajaa vuosi lukijoitaan Näkijä-sarjan ensimmäisellä romaanilla
Haihdutetut. Romaanin päähenkilönä on meedio Noora Näkijä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt Noora saa työtarjouksen Lapista. Hänen pitäisi
viihdyttää niin ulkomaisia kuin kotimaisiakin matkailijoita lumikävelyn, poroajelun,
pannukahvin ja laskettelun lomassa. Hiihtokeskuksessa olisi luvassa
täysylläpito ja asunto. Tarjous on houkutteleva ja Noora päätyy omaan
pikkumökkiinsä. Hiljalleen hän tutustuu työtovereihinsa. Töitä riittää. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hiihtokeskuksessa alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Keskuksen
siivoojan auto suistetaan tieltä, siivoojan teini-ikäinen tytär huumataan kotibileissä,
perheen koiraa vahingoitetaan ja tyttären ystävätär siepataan – tytöt ovat
vaihtaneet toppatakkeja, joten siepatuksi päätyy väärä tyttö. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Anneli Kanto kirjoittaa kepeästi ja tarkasti. Hän on armoton
yksityiskohtien tarkkailija ja löytäjä. Sivukaupalla on tunne etteihän tässä nyt
ylipäätään mitään rikosta ole, mutta on kuitenkin. Romaanin loppupuolella
arvoitus ratkeaa pala palalta, aika maltillisella tahdilla, mutta hyvin
harkitusti. Lukija kykenee pienistä vihjeistä ja palasista selvittämään
tapahtumien kulun. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Noora Näkijä ei ole romaanissa erehtymätön meedio. Hän yrittää
tarjota asiakkailleen vaihtoehtoja ja kannustaa tekemään muutoksia. Välillä käy
niinkin ettei meedio halua nähdä mitä valitut kortit kertovat. Välillä ennustajan
ja asiakkaan välille syntyy tiivis yhteisymmärryksen henki. ”Marinan käsi
lepäsi pöydällä. Se oli punaiseksi kulunut, työtä tekevän ihmisen käsi, kynnet saksilla
lyhyiksi leikellyt. Se oli liikuttava, kosketusta pyytävä käsi, jonka nöyryyden
vuoksi näkijä uskalsi hivuttaa oman kätensä pöydän yli ja tarttua siihen. ”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sarjan ensimmäinen osa on Haihtuneet (CrimeTime 2023, 254 s.).
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDdLCSpIQ_bMhlMAdseqpGZT58m9ka2OydJwCHEqSe9jUv8wWZ2BFDyjxm8S_d_IjHtQcUvssjSYRhU7hwpKRsVHge-ytNh6vO7orlP_Zmx2rp1rfJ-LrtuC0q2EmIDKSc_T1BL5sZBAYI_X9ycS2cKIXhlYcsggAJg3UAx3SRgRSTJKlYmKdTNjKkLAg/s316/saalistetut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="200" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDdLCSpIQ_bMhlMAdseqpGZT58m9ka2OydJwCHEqSe9jUv8wWZ2BFDyjxm8S_d_IjHtQcUvssjSYRhU7hwpKRsVHge-ytNh6vO7orlP_Zmx2rp1rfJ-LrtuC0q2EmIDKSc_T1BL5sZBAYI_X9ycS2cKIXhlYcsggAJg3UAx3SRgRSTJKlYmKdTNjKkLAg/s1600/saalistetut.jpg" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-18672567621882186882023-11-15T08:01:00.000-08:002023-11-15T08:01:27.129-08:00Satu Rämön Jakob <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Satu Rämön
Jakob (WSOY 2023, 400 s.) jatkaa jo varsin monille lukijoille tutuksi tulleen
islantilaispoliisin Hildurin ja Islannissa opiskelujaan päättävän suomalaisen
poliisin Jakobin tarinaa. Hildur-sarjan toinen osa keskittyi Hildurin
sisarusten Rosan ja Björkin kohtalon selvittämiseen.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jakobissa
ratkotaan murhia ja pahoinpitelyjä Islannissa, mutta välillä ollaan
Äkäslompolassa tai Helsingissä. Rikosten yhteisenä tekijänä on luonnon- ja
eläintensuojelu. Jakobin huoltajuuskiistat ja ex-vaimon elämäntilanne ovat myös
selvittelyn kohteena. Tallella on Hildurin tarve päästä välillä merelle
surffailemaan ja Jakobin neulominen vain yltyy. Jakobin elämässä solmukohtia riittää. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Selkeästi
kolmas kirja on lähellä tavanomaista dekkarin rakennetta ja luonnetta, rikoksiakin on tällä
kertaa ratkovana kosolti useampia kuin aikaisemmin. Uutuudenviehätyksenä
Hildurissa oli Islannin luonto ja ylipäätään islantilaisuus. Nyt ollaan paljon
Suomessa ja hämmästellään meidän elämänmenoamme. Tarina jää sen verran
avoimeksi, että jatkoa voi ounastella. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKhHj7LSc4iEDjb_UsAJwzvP5XT_nNlBWZJiAoSR-knRELdr1jhg0ZyCVdXGRg7ldDsbF9SzYitFQorMC3pU4bt9a6fNHIbfaVp2BCh9l5cJEJEYSJ_xYHv8NupCRM0cVzkpgabAMx6DYT4nNII3mamYLE6VPv8ENLtBP5M8f3BMz6Ot8m4I2IbVtojp0/s319/jakob.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="319" data-original-width="200" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKhHj7LSc4iEDjb_UsAJwzvP5XT_nNlBWZJiAoSR-knRELdr1jhg0ZyCVdXGRg7ldDsbF9SzYitFQorMC3pU4bt9a6fNHIbfaVp2BCh9l5cJEJEYSJ_xYHv8NupCRM0cVzkpgabAMx6DYT4nNII3mamYLE6VPv8ENLtBP5M8f3BMz6Ot8m4I2IbVtojp0/s1600/jakob.jpg" width="200" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-10875097086343548362023-10-23T11:00:00.002-07:002023-10-23T11:00:32.575-07:00Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Maritta
Lintusen Sata auringonkiertoa (WSOY 2023, 325 s.) kertoo nelihenkisestä
perheestä joka muuttaa Pohjois-Karjalasta 1970-luvulla Göteborgiin, missä on
luvassa töitä perheen isälle Volvon tehtaalta. Pikkutilan hoitaminen ja
metsätyöt eivät enää elätä perhettä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Perheen
teini-ikäinen tytär Leena on haltioissaan uudesta kotimaastaan, hän sopeutuu
vaivattomasti ja oppii uuden kielenkin nopeasti. Vanhemmat hyväksyvät uuden
elämäntilanteensa pakon edessä. Perheen aikuistuva poika Seppo tietää oltuaan
vuoden Ruotsissa, että hänen paikkansa on kotikylällä, kotitalossa.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Seppo on
innokas lukija ja tutustuu sattumalta hänen mailleen eksyneeseen kirjailija
Matti Pulkkiseen. Vasta Pulkkisen avulla Seppo tajuaa syvällisemmin mikä hänet
sitoo kotiseutuun ja sen kieleen. Kirjassa on käytetty paljon murretta, mikä
antaa kirjalle syvyyttä ja tuntumaa siihen mitä muuttajat ovat menettäneet. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tätä kaikkea
alkaa tutkia Leenan tytär göteborgilaisen lehden toimittaja nähtyään
dokumentti-ohjelman, joka on tehty hänen äitinsä perheestä ja heidän
muutostaan. Kirjassa ovat äänessä monen sukupolven edustajat. Mitä vanhemmista
henkilöistä on kyse sitä haluttomampia he ovat kertomaan kokemastaan. Leenan alkuvuosien
innostus haalenee vuosien myötä. Kaiken ylle kiertyy ulkopuolisuus ja suru
vanhempien hylkäämisestä vanhoille kotikonnuille. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lämminhenkisesti
kirjoitetussa romaanissa on monikerroksisuutta. Kipeidenkin tuntemusten <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">kanssa on
mahdollista, osittain myös pakko elää. Pakostakin jäin miettimään miten paljon
rankempaa ja vaikeampaa oman kotimaansa mahdottomia elinolosuhteita pakenevien
on sopeutua uusiin oloihin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikAh7LJ_CPIfA1i01OOlYSfnoO6q7PK4jDDAc8RgRMZxEkTWORKZhe9E2IwBh5jZ4696TqgxSCdx7UPWQ2PLWo47IxdAaY9jz9W1MCWtPLmCU7wU4F1bugUMb0gHEf7P2ogziCi0bWDr27FZPaVOZMCVKXPGZBWUQwy6xv7WhcKeAo7OaQQ2zt28RvtiE/s297/sata-auringonkiertoa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="297" data-original-width="200" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikAh7LJ_CPIfA1i01OOlYSfnoO6q7PK4jDDAc8RgRMZxEkTWORKZhe9E2IwBh5jZ4696TqgxSCdx7UPWQ2PLWo47IxdAaY9jz9W1MCWtPLmCU7wU4F1bugUMb0gHEf7P2ogziCi0bWDr27FZPaVOZMCVKXPGZBWUQwy6xv7WhcKeAo7OaQQ2zt28RvtiE/s1600/sata-auringonkiertoa.jpg" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /> </span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-24438507489167708082023-10-20T07:51:00.003-07:002023-10-20T07:51:58.470-07:00Guillaume Musson Tyttö ja yö <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Guillaume Musson Tyttö ja yö (suom. suom. Anna Nurminen,
Siltala 2023, 357 s.) on ranskalaisen suositun kirjailijan ensimmäinen
suomennettu teos. Musson kirjoja on myyty yli 11 miljoonaa kappaletta ja niitä
on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Romaania ei voi luokitella
dekkariksi, koska se leima antaisi liian yksipuolisen kuvan Musson
monikerroksisesta kertomuksesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Musso on tällä kertaa sijoittanut kirjansa tapahtunut
lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Etelä-Ranskaan, jonne kirjan päähenkilö
kirjailija on palannut kahdenkymmenen viiden vuoden tauon jälkeen. Hän on
saanut tietää että hänen vanhan koulunsa yhteydessä oleva liikuntahalli
puretaan uuden rakennuksen tieltä. Hän on varma, että vuosikymmenten takaiset
asiat tulevat julki ja liikuntahallin rakenteisiin kätketty ruumis tulee
päivänvaloon. Siitä huolimatta kirjailija on tullut paikalle. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tästä alkavat tapahtumat jotka eivät miltään osin vastaa
etukäteisoletuksia, joita tekevät sekä romaanin henkilöt että etenkin lukija,
joka välillä kuvittelee olevansa paremmin perillä tapahtumien kulusta ja uusien
henkilöiden osuudesta siihen mitä tapahtuu. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Henkilöitä vyörytetään välillä melko kiivaaseen tahtiin.
Paljon useammalla kuin Thomas epäilee, on tietoa kaikesta ja paljon useampi
kuin voi aavistakaan on ollut osallisena filosofian opettajan ja hänen
kuvankauniin oppilaansa katoamiseen. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kustantajan mukaan kyseessä on trilleri, missä on piirteitä
Twin Peaksistakin. Ja hyviä piirteitä onkin. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiigfuxwIMB4zQseB6tvgK_j3ki5of84349J42Yd1kbEKTpy7QtHPPGQPeptf3R_l5jaDaASrvUr_oO0zvNh0UKgSwqpgK7QR0b15FzqDIJMaEBtKx9XhRS8h9QH5baz-n3cadyfJhoE3RIDX-sPkV1hKp7pzrCh2W4XDD1nESAxkexlDFRT2iWwEPkjq8/s900/mussotytt%C3%B6jay%C3%B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiigfuxwIMB4zQseB6tvgK_j3ki5of84349J42Yd1kbEKTpy7QtHPPGQPeptf3R_l5jaDaASrvUr_oO0zvNh0UKgSwqpgK7QR0b15FzqDIJMaEBtKx9XhRS8h9QH5baz-n3cadyfJhoE3RIDX-sPkV1hKp7pzrCh2W4XDD1nESAxkexlDFRT2iWwEPkjq8/s320/mussotytt%C3%B6jay%C3%B6.jpg" width="213" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-18378211591621657392023-10-19T09:01:00.000-07:002023-10-19T09:01:39.065-07:00Silja-Elisa Laitosen Haavat <p><span style="font-family: arial; font-size: large;">Silja-Elisa Laitosen Haavat (Tammi 2023, 560 s.) on hiottu ajankuvaus
jatkosotaa seuranneista vuosista ja ihmisistä, jotka yrittävät rimpuilla irti
mieltä vaivaavista kauheistakin sota-vuosien kokemuksista. Laitonen on
työskennellyt poliisina ja sitä kokemustaan hän hyödyntää monella tavalla
seuratessaan päähenkilöittensä elämää. Raakel on ollut lottana - </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">tästä ajasta Laitonen kertoo
esikoisromaanissaan Valinta (Tammi 2022, 480 s.). </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: large;">Rauhan tultua Raakel etsii
monen nuoren tavoin paikkaansa sodasta toipuvassa Suomessa. Mieluisa työpaikka
löytyy yllättävältä taholta. Raakel joutuu kestämään sen että hänen valintansa ei täytä vanhempien toiveita. </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Romaanin ajan kuvaus on hyvin uskottavaa, samoin päähenkilöitten
henkinen repaleisuus. Rakkaus on paljolti se mikä pitää mielensä murtaneet
kasassa. Laitosen kieli ja aiheet ovat arkipäiväisiä, kerronta hiottua ja henkilöt
ristiriitoineen kaikkiaan hyvin uskottavia. Raakel kuuluu selkeästi kirjallisuutemme vahvoihin naisiin. </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Oman miellyttävän lisän romaanin lukemiseen tuo Helsinkiä
tuntevalle paikkojen kuvaus vuosikymmenten takaa. </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Olisi ilo lukea Raakelin myöhemmistäkin elämänvaiheista. Kirjailija kirjoittaa parhaillaan käsikirjoitusta Valinta-romaaniin perustuvalle elokuvalle. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSTbPfVYxesFLNUkoWaaeiXV_P5D7y-alYKeiRTMdbSpGN2klltVSa4_62iu4DA9jxHiYWpOfWNZwnIKR8XEC0ZThKZL9lEeyOMo5r8C_8mhWlkWjLqBLy6hCJmmsMkpyKamezBNo7N6O9NzM3uQWP2ePRWMFnut6uhUo1pIXfjNslvBnWdXRzvnpRDn8/s418/haavat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSTbPfVYxesFLNUkoWaaeiXV_P5D7y-alYKeiRTMdbSpGN2klltVSa4_62iu4DA9jxHiYWpOfWNZwnIKR8XEC0ZThKZL9lEeyOMo5r8C_8mhWlkWjLqBLy6hCJmmsMkpyKamezBNo7N6O9NzM3uQWP2ePRWMFnut6uhUo1pIXfjNslvBnWdXRzvnpRDn8/s320/haavat.jpg" width="203" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-83603430656303675772023-10-01T09:59:00.000-07:002023-10-01T09:59:04.844-07:00Kjell Westön Molly & Henry. <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kjell Westön
Molly & Henry. Romaani sotavuosilta (suom. Laura Beck, Otava 2023, 509 s.)
on kuvaus helsinkiläisten keskiluokkaisten ihmisten elämästä vuosina 1939-1941,
pääpaino ajanjaksossa, jota olemme tottuneet kutsumaan välirauhaksi. Romaanin
alussa talvisodan raastavina kuukausina Molly on näyttelijäkiertueella
Ruotsissa ja Henry toimittajana rintamalla.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Molly on
niittänyt mainetta filmitähtenä. Ikää on alkanut kertyä ja yli 30-vuotiaalle
näyttelijättärelle ei liikene enää loistokkaita rooleja ei elokuvissa eikä
teatterissa. Ruotsin kiertueella on tarkoitus kerätä tukea sotivalle Suomelle.
Molly pohtii kautta romaanin taiteilijan asemaa ja naisen syrjintää teatterin
maailmassa. Katkeralta tuntuu kun aikaisemmat ansiot unohtuvat nopeasti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ruotsissa Molly
murehtii myös rakastamansa miehen Henry kohtaloa. Henry on Hufvudstadsbladetin toimittaja.
Henryn kirjoituksista Molly osaa lukea että niiden sävy on sotakuukausien myötä
muuttunut. Palattuaan rintamalta Henry ajautuu todelliseen ahdinkoon, kun välit
toimituksen johtoon heikkenevät niin että hän ei enää saa kirjoittaa
reportaasejaan. Lehti ei halua julkaista juttua mielisairaalaan joutuneesta
sotilaasta Sinänsä Henry ymmärtää ja hänet on kurssitettukin siihen että
sodasta saa kirjoittaa vain voittajan näkökulmasta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Romaanin
keskiössä on Helsinki. Välirauhan Helsinkikin on kuin huonosti voiva
leikkauspotilas. Vaikka Henry ja Molly liikkuvat lukijallekin tutuissa
paikoissa, on kuin kaiken yllä olisi pelottava odotus. Tuleeko uusi sota vai
ei. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sota on
muuttanut Mollyn ja Henryn ystävä- ja sukulaispiiriä. Moni ystävä ja sukulainen
on kaatunut. Mollyn sisaren mies haavoittunut. Lukija pakostakin etsii
yhtymäkohtia Ukrainan sotaan. Kirjailija kertoo romaanin jälkisanoissa
aloittaneensa kirjan kirjoittamisen 2019. Tavoitteena oli romaani, joka ei
kertoisi hänen sukunsa historiasta. Kirjailijan toinen isoisä kaatui
talvisodassa helmikuussa 1940 ja toinen jatkosodassa elokuussa 1941. Henryn
samaistan monestakin syystä kirjailijaan itseensä. Kirja myös vilisee
1940-luvun kulttuuriväkeä, osa omalla nimellään, osa peitenimellä – moni on
aika helppo tunnistaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kirjan
päähenkilöt ajautuvat tilapäiseen välirikkoon, jonka aikana kumpikaan ei voi
erityisen hyvin. Etenkin Henryn mieltä painaa jatkuvasti hänen käyttäytymisensä
1918 tapahtumissa. Vaikka hän kuinka miettii, hän ei pysty kertomaan niistä
Mollylle. Kaikesta huolimatta hän vähitellen myöntää itselleen että hän
rakastaa Mollyä, rakkautensa myöntää myös Molly.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Romaanissa on
samaa lumovoimaa mitä on ollut Westöön monessa aikaisemmin ilmestyneessä
romaanissa. Vaikka kaiken yllä on sodan aiheuttama ahdistus ja näköalattomuus,
on sittenkin olemassa toivoa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl0SZSMI0YLrmp2t2nG4n0tTPcR2SMoZKDaKaPVZOAYsnBNbt7OEe5OKkKUdZasuQn9qygvW_lXXjKoK6Y1a_YUGi-WFsdb-v8DtWmspgHx5ydFY2PLqV2_3cFoDhk-7J-zQw3iQbLJSgkZuFbpdGqKje8ha9m7VK79Gw3ld4W7HZrhv6LOJaoUGbGhbM/s256/molly&henry.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="256" data-original-width="177" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl0SZSMI0YLrmp2t2nG4n0tTPcR2SMoZKDaKaPVZOAYsnBNbt7OEe5OKkKUdZasuQn9qygvW_lXXjKoK6Y1a_YUGi-WFsdb-v8DtWmspgHx5ydFY2PLqV2_3cFoDhk-7J-zQw3iQbLJSgkZuFbpdGqKje8ha9m7VK79Gw3ld4W7HZrhv6LOJaoUGbGhbM/s1600/molly&henry.webp" width="177" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-68732411842184460592023-09-04T08:32:00.002-07:002023-09-04T08:32:30.081-07:00Sirpa Kähkösen 36 uurnaa<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia
(Siltala 2023, 267 s.) on häkellyttävän hieno romaani. Romaanin sisältö on
raskas, ahdistavakin, mutta samalla kertaa se on kuulasta ja raikasta
kerrontaa. Romaanin kieli soi ja solisee. On kuin kirjailija olisi säästänyt
tähän romaaniin ne kauheudet mitä hän ja häntä edeltävät sukupolvet ovat
joutuneet läpikäymään. Samalla hän on kuitenkin saanut kaiken kerrottua
koskettavasti. On kuin lukisi tämän päivän Kantelettaren runoja.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuopio-sarjassa ja Vihan ja rakkauden liekit (Otava 2010)
Kähkönen on kuvannut ja kertonut sukunsa vaiheista. 36 uurnassa pääosassa on
Kähkösen äiti Riitta. Äiti on kuollut ja tytär on kutsunut tämän yhdeksi
vuorokaudeksi vieraakseen. Kun äitiä ollaan hautaamassa sukuhautaan, käy
selville että, sukuhautaan mahtuu 36 uurnaa. Tytär ei päätä täyttää hautaa uurnilla
vaan ryhtyy keräämään esineitä, jotka voisi laittaa hautaan äidin uurnan
seuraksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ensin hautaan päätyvät villatakki, lankakerä, huopikkaat,
mutta myös kansanvihollisuus, tulematta jääneet kirjeet, puuttuva nuoruus,
kuritushuone. Jokaisella esineellä on oma tarinansa. Keskeiseksi nousee äidin
ja tyttären suhde. Äiti ei ole koskaan hyväksynyt tytärtään, tämä on äidin
omien sanojen mukaan pilannut hänen nuoruutensa. Useammin kuin kerran tyttö saa
kuulla äidiltään, miten olisi ollut parempi jos tyttöä ei olisi ollut olemassa
ollenkaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">”Sinä olet tuhonnut minun elämäni”, sanoit, äitini,
minulle jonkin riitamme keskellä. Ilmeeni viihdytti sinua, naurahtelit ja
katsoit tarkkaan, kuinka sanat upposivat. … Olin ehkä kolmentoista, olit
alkanut rusentaa minua koko painollasi… Sinä olit väkivaltainen minua kohtaan. Sinä olit väkivaltainen kaikkia läheisiäsi kohtaan. <o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tarinassa ovat myös mukana isovanhemmat, etenkin ukki, joka
on ollut tytön tuki ja turva. Omalle tyttärelleen Tammisaaren vankilassa
virunut ja pakkosyötetty mies ei ole pystynyt olemaan rakastava isä. Tarina
kiertyy paljolti 1930-luvun tapahtumiin, joista sukujen piirissä on keskusteltu
vielä vähemmän kuin talvi- tai jatkosodasta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">36 uurnaa on säikehtivä romaani. Kirjailija on luonut
itselleen uuden kielen, uuden tavan kertoa. Hieno romaani.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-family: arial;"> </span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigbqUglqKy-xfxjlKrDjtQL_GovoeMB5rZarm1d4KHvEvjdRJeDAX8eaa1Xog3aJLUogz0zJ2opOJcDDRtoa3TDW4f3v6x3-nkxN1e_8zJY1XcR2AW6Rj99xcJ28qlQs7FFiYx3WDG9wjQJpNMjrpRj5U4ce_QoqGHIv_sgDDdhKsopiV5XTgjQW6XOOg/s288/36-uurnaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="288" data-original-width="200" height="288" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigbqUglqKy-xfxjlKrDjtQL_GovoeMB5rZarm1d4KHvEvjdRJeDAX8eaa1Xog3aJLUogz0zJ2opOJcDDRtoa3TDW4f3v6x3-nkxN1e_8zJY1XcR2AW6Rj99xcJ28qlQs7FFiYx3WDG9wjQJpNMjrpRj5U4ce_QoqGHIv_sgDDdhKsopiV5XTgjQW6XOOg/s1600/36-uurnaa.jpg" width="200" /></a></span></span></div><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;"><br /></span><o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-size: medium;"> </span></span><o:p></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-32518917278115587642023-08-28T01:40:00.003-07:002023-08-28T01:43:13.949-07:00Ella-Maria Nuttin Pohjoisessa kahvi on juotu mustana <p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ruotsalaisen Ella-Maria Nuttin esikoisromaani </span><i style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: large;">Pohjoisessa
kahvi on juotu mustana</i><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> (suom. Jaana Nikula, Johnny Kniga 2023, 206 s.) on huikean hieno esikoisromaani. </span><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Romaani on kertomus äidin ja
tyttären kohtaamisesta tai pikemminkin kohtaamattomuudesta. </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Äiti on jäänyt
kotikonnuilleen Jällivaaraan. Suunnnitelmat lähtemisestä päättyivät siihen kun hän sai tyttären. Äiti on rohkaissut tytärtään lähtemään ja opiskelemaan. Nyt tytär on muuttunmut. Pukeutuu niin kuin muutkin tukholmalaiset ja puhuukin eri tavalla. Ja käy kotona pohjoisessa hyvin harvoin. </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Äidillä on tärkeää asiaa tyttärelle, sen
kertominen ei onnistu puhelimessa, ei sitä voi kertoa teksti-viestillä, on
lähdettävä tapaamaan tytärtä. Kaiken paljastaminen ei onnistu, vaikka äiti
päivästä toiseen etsii sopivaa hetkeä asiansa kertomiseen. Ei omalla asiallaan voi kuormittaa toista, kun tämä on alakuloinen eikä silloinkaan kun tämä on hyväntuulinen. Salaisuus selviää sittenkin. </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Rankasta aiheestaan
huolimatta kirja on lumoavan kaunis. Se on kuin balladi, jossa salaisuus
jaetaan pala palalta. Kaiken vertauksena on pirtanauhan kutominen. Sitä kutoi tytön mummi ja nyt hän jatkaa kutomista. </span><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ruotsin Lapista kotoisin oleva saamelaiskirjailija opiskelee psykologiaa Tukholmassa. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmIfZxULxJxptMYBZHap9el4reU0ApW6krS6eYFYd-rmRxOAp6VCxUa1PCzbIDBEr_52EUs68x_ZxzPEnQk4DQEcrIGNkXB34syTGrFWF8r6_8-XRZNtawtgoe-gRdkXldoXR13wS9vayOafddqbiy7kPbHa6W4C1gTbI6ar10MfxKI7xNDwZcPBsb66w/s325/pohjoisessa-kahvi-on-juotu-mustana.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="325" data-original-width="200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmIfZxULxJxptMYBZHap9el4reU0ApW6krS6eYFYd-rmRxOAp6VCxUa1PCzbIDBEr_52EUs68x_ZxzPEnQk4DQEcrIGNkXB34syTGrFWF8r6_8-XRZNtawtgoe-gRdkXldoXR13wS9vayOafddqbiy7kPbHa6W4C1gTbI6ar10MfxKI7xNDwZcPBsb66w/s320/pohjoisessa-kahvi-on-juotu-mustana.jpg" width="197" /></a></div><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-6048021337268811962023-08-20T07:40:00.004-07:002023-08-20T07:41:29.870-07:00Petri Tammisen Urheilijaelämäkerta<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif">Täysosuma
kirjaksi, joka pitää lukea tai kuunnella nyt kun Yleisurheilun MM-kisat ovat käynnissä
Budapestissä, on Petri Tammisen</span><i> Urheilijaelämäkerta (Otava</i><span face="Arial, sans-serif"> 2023, 74
s.)</span><i>. </i><span face="Arial, sans-serif">Tamminen kirjoittaa omasta urheilijan urastaan, lastensa urheilemisesta
ja elämyksistään katsojana, kokijana, fanina. Lyhyen lyhyet tarinat ovat
hiottuja, tarkkoja ja paljon kertovia.</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">”Pelattiin
vuoden 1998 jalkapallon MM-kisoja. Isä oli lainannut työpaikaltaan Ylestä
matkatelevision, postikortin kokoisen. Katselimme sitä pienen mökkisaunan
pikkuruisessa pukuhuoneessa. Hollannin Bergkamp otti pitkän keskityksen
taitavasta haltuunsa ja sijoitti pallon ulkosyrjällä Argentiinan maalin
takanurkkaan, Käännyin katsomaan isää, isä oli nukahtanut.”<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kirjan minä on
pitänyt monista urheilulajeista, kokeillut monia ja ollut toisissa hyvä,
toisissa huono. Kaihoisalta ja vaikealta tuntui kun lapset lopettivat
urheilemisen. Taustalla leijui ajatus, jospa heistä sittenkin olisi tullut
hyviä. Urheiluhulluus on koko perheen sairaus tai rikkaus. Isoäiti ei pystynyt
katsomaan jääkiekko-otteluita tv:stä, ei kuuntelemaan radiosta – ne olisivat
olleet liian jännittäviä. Turvana oli tekstitelevision sivu 221.Turun
Palloseura oli lähes satavuotiaalle se tärkein. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif" style="font-family: arial;"><span style="font-size: medium;">Petri Tamminen
kirjoittaa samalla kertaa ironisesti ja rakastavasti. Hän katselee kirjansa
urheilijaa ulkopuolelta, mutta kuitenkin samalla tämän sisimmästä. Ja ymmärtää
suuresti. </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif" style="font-family: arial;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKX_VeXdx1v2NpHqwvfQEmNEZHVmOsSak6TcZF0Cf_ODOoTFj5M_sDZ04Xj-fVC_5_qlS_wCFqHmI4bTAKS9BbIIEBoVO4xo7R-neCK99OW519hiEYzg0FYHPapbojkNjORBKofbpfW8svGMEBgcF81w-D-ZebhRt8cPsVZUV_vGOpn3te0OXf-cmE-7I/s286/urheilijaelamakerta.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="286" data-original-width="200" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKX_VeXdx1v2NpHqwvfQEmNEZHVmOsSak6TcZF0Cf_ODOoTFj5M_sDZ04Xj-fVC_5_qlS_wCFqHmI4bTAKS9BbIIEBoVO4xo7R-neCK99OW519hiEYzg0FYHPapbojkNjORBKofbpfW8svGMEBgcF81w-D-ZebhRt8cPsVZUV_vGOpn3te0OXf-cmE-7I/s1600/urheilijaelamakerta.jpg" width="200" /></a></div><br /><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-57435700028663340932023-07-04T10:29:00.000-07:002023-07-04T10:29:28.448-07:00Elizabert Stroutin Lucy meren rannalla<p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Elizabeth Stroutin Lucy meren rannalla (suom. Kristiina Rikman,
Tammi 2023, 270 s.) on kuin ystävän kertomus siitä mitä tapahtui kun pakenee koronaa
suurkaupungista maaseudun rauhaan. Romaanissa Lucy Barton (kirjailijan alter
ego) lähtee koronaa pakoon Maineen merenrannalle entisen aviomiehensä Williamin
kanssa. Romaanin henkilöt ovat tuttuja Stroutin aikaisemmista romaaneista
Nimeni on Lucy Barton, Kaikki on mahdollista ja Voi William! </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Pariskunnalla on kaksi aikuista tytärtä ja yhteisistä
vuosista aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Kumpikin on tahollaan ollut
naimisissa. Lucy on menettänyt rakastamansa musiikkimiehensä vasta hiljattain.
Aluksi Lucy ei ymmärrä miksi heidän pitäisi lähteä. William on loistutkija ja
perillä siitä mistä maailmanlaajuisessa pandemiassa on kyse. Hän haluaa suojata
itsensä lisäksi myös Lucyn. Tyttäret elävät omaa elämäänsä välittämättä mitä
ympärillä tapahtuu. Viikkojen vieriessä useamman kuin yhden kerran Lucyn ja Williamin
saavuttaa tietoa ystävän kuolemisesta koronaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Pariskunnan kotimaassa tapahtuu samaan aikaan muutakin: George
Floydin murha ja sen aiheuttamat protestit sekä tammikuussa 2021 hyökkäys
Capitol-kukkulalla. Ja vielä pelottavampaa on tulossa. Turvallisuuden tunne
horjuu romaanissa yhtä voimakkaasti kuin se on tehnyt ihmisten mielissä ympäri
maailmaa. Lucy ja William yrittävät ylläpitää uskoaan yhteisymmärryksen voimaan
silloinkin kun naapuri <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liimaa heidän
autoonsa lapun, jossa nykkiläisiä kehotetaan painumaan kotiin. Nykkiläiset
eivät lähde, vaan yrittävät selvittää miksi he ovat ansaitsemattoman vihan
kohteena. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Stroutin tapa kirjoittaa arkipäiväisesti ja kriisinkin
keskellä levollisesti, viehättää ja rauhoittaa. Romaanin kirjailija havahtuu
vähitellen ymmärtämään ettei maailma ole enää entisensä ja vähitellen hän
löytää itsestään voimavaroja aloittaa kirjoittaminen. Hellyttävää on myös pariskunnan
hiljalleen palaava yhteisymmärrys. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs4Sa6AcmuQjfFEYzP3IxyphBjtCUSGboPo4eTzMrOvfcZA0lu8UfczU0Rm61ZvGrkoPcAxZJRrCxaeQLDD5JQPvaWF0Jo5xHdROZKW-JIAw_sBInlz6go85cX1xAwqUZPXhv2MlCFUvsAJ-mBp-AMbk9-r5ADW3A47a-_ycHg2HWZqLmDFL2D3xVj8sw/s313/lucy-meren-rannalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="313" data-original-width="200" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs4Sa6AcmuQjfFEYzP3IxyphBjtCUSGboPo4eTzMrOvfcZA0lu8UfczU0Rm61ZvGrkoPcAxZJRrCxaeQLDD5JQPvaWF0Jo5xHdROZKW-JIAw_sBInlz6go85cX1xAwqUZPXhv2MlCFUvsAJ-mBp-AMbk9-r5ADW3A47a-_ycHg2HWZqLmDFL2D3xVj8sw/s1600/lucy-meren-rannalla.jpg" width="200" /></a></div><br />LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-15598122538298639612023-06-26T09:48:00.003-07:002023-06-27T04:58:30.947-07:00Valérie Perrin Vettä kukille<p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Valérie Perrin Vettä kukille (suom.
Saara Pääkkönen, WSOY 2023, 473 s.) on kesän hurmaavin ja lumoavin romaani. Se
on perhekronikka, se on melkein kuin dekkari, se on tasokas viihderomaani, se
on samalla kertaa tragedia ja komedia.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Meillä on mielikuva valloittavista ja
vallattomista ranskalaisista miehistä. Se kohtelevat kunnioittavasti naisia,
mutta pettävät heitä sen kun ehtivät. Vettä kukille kertoo juuri näistä
miehistä ja heidän naisistaan. Henkilöiden elämänkohtaloat kietoutuvat yhteen
ällistyttävällä tavalla. Mutta kaikessa kiemuraisuudessaan kaikki tuntuu hyvin
uskottavalta.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Monen henkilön elämään liittyy raskaita
kokemuksia ja monen lapsuus on ollut köyhääkin köyhempi monella tavalla.
Romaanin kiehtovan ja hieman pelottavankin ilmapiirin luo se että
päätapahtumapaikkana on hautausmaa. Päähenkilöinä on hautausmaan ja sen
puutarhan hoitaja ja hänen aviomiehensä. Aviomies keskittyy enemmän
moottoripyörällä ajamiseen kuin hautausmaan hoitamiseen.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Kirjan jokaisen luvun alussa on
mietelause, joka useimmiten vaati pysähtymisen ja pohdintaa: ”Kaikki haalistuu,
kaikki siirtyy muistin ulottumattomiin”. Kirjan kieli on kuvailevaa,
viipyilevää ja kaunista. Kiitokset myös kääntäjä Saara Pääkköselle. Näinkin voi
kuvata äidiksi tulemista.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span face=""Arial",sans-serif">Kun Léonine saapui, nuoruuteni</span></i><span face="Arial, sans-serif"> <i>pirstoutui säpäleiksi rajusti kuin
kivilattiaan iskeytyvä posliinimaljakko. Hän hautasi minun huolettoman
tytönelämäni. Muutamassa minuutissa viskouduin naurusta kyyneliin,
auringonpaisteesta sateeseen. Olin kuin kevättaivas, jolla pouta ja räntäkuuro
vuorottelivat. Kaikki aistini olivat vapaana, terävät kuin sokeilla.</i></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif">Pakostakin aloin haaveilla, että
helsinkiläisen Maunulan uurnalehdon kupeessa olisi pieni talo, jossa asuisi
ystävällinen hautausmaan hoitaja, jota voisi tervehtiä kun hän tulee vastaan
hautausmaan käytävillä. Hänellä olisi tarvittaessa aikaa ja voimia päättää
tarvitsenko keskusteluseuraa, tukea tai teekupillisen tarjoamaa lohdutusta. </span><span face="Arial, sans-serif"> </span><span face="Arial, sans-serif">Vettä kukille -romaanin luettuani voin
kuvitella talon ja sen kukkia ja ihmisiä rakastavan asukkaan.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span face="Arial, sans-serif">Vettä kukille on ranskalaisen
valokuvaajana ja käsikirjoittajana työskennelleen Valérie Perrin (s. 1967)
toinen romaani. Teosta on myyty yli miljoona kappaletta yli 30 kielellä.
Ranskan lisäksi se on ollut hyvin suosittu Italiassa, Norjassa ja Ruotsissa.
Kirjan pohjalta on tehty teatteriesitys ja siitä on tekeillä tv-sarja.</span><span face="Arial, sans-serif"> </span><span face="Arial, sans-serif"> </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsrv9bJXup96sBJChoH5RfUI3xXt4wOkgyyMvkpCJFVYkakrkCm2wTKJHS83PokWC-0K-PFf3D-XPZVeM-FTR4IpQx8RQg_qavkT07UJ8-CgLmM5Yk5fcNFyoOeHHbCmOD21nLEs0itsXkCTrsdLHVIEW5lTfyWt4h_e06uYNWaCDkXRtxZIoTGVGcr2U/s296/vetta-kukille.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="296" data-original-width="200" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsrv9bJXup96sBJChoH5RfUI3xXt4wOkgyyMvkpCJFVYkakrkCm2wTKJHS83PokWC-0K-PFf3D-XPZVeM-FTR4IpQx8RQg_qavkT07UJ8-CgLmM5Yk5fcNFyoOeHHbCmOD21nLEs0itsXkCTrsdLHVIEW5lTfyWt4h_e06uYNWaCDkXRtxZIoTGVGcr2U/s1600/vetta-kukille.jpg" width="200" /></a></div><br /><span face="Arial, sans-serif"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><br /></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-31688525684743265822023-06-16T09:33:00.003-07:002023-06-16T09:33:42.418-07:00Lydia Sandgrenin Läpileikkaus<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mitä mahdollisuuksia on Göteborgiin perustetulla
kustannusyhtiöllä selviytyä isompien yritysten puristuksessa? Entä voiko
kuuluisaksi ja tunnetuksi taidemaalariksi tulla maalaamalla ystävänsä vaimosta
muotokuvan toisensa jälkeen? Miksi ruotsalaiset opiskelijat haluavat hakea
inspiraatiota uralleen Pariisista? Miksi kahden lapsen äiti haluaa kadota?</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näihin kysymyksiin ja moniin muihinkin etsitään vastaus
Lydia Sandgrenin romaanissa Läpileikkaus (suom. Sanna Manninen, WSOY 2023, 718
s.). Läpileikkaus on Sandgrenin esikoisteos, jota hän kertoo kirjoittaneensa
kymmenen vuotta. Romaanin alussa piti totutella siihen miten hienosti Sandgren
osaa paneutua ja pureutua kahden miehen elämään ja ajatuksiin. Sandgrenin
romaani on palkittu Ruotsin arvostetulla kirjallisuuspalkinnon
August-palkinnolla 2020. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Martin Berg haaveilee kirjailijan urasta ja Gustav tietää
että hän haluaa maalata ja tulla kuuluisaksi. Martin ajautuu perustamaan
kustantamon ja kirjailijan ura jää novellikokoelman kokoiseksi. Sen sijaan
Gustav Becker on ansainnut kannuksensa muotokuvamaalarina. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Martinin ja Gustavin ystävyys alkaa lukiovuosina ja kestää
vaikka välillä onkin ajanjaksoja, jolloin he tapaavat vain harvoin. Romaanin päähenkilöitä
on myös Martinin tytär Raakel. Isä yrittää houkutella tytärtä oman työnsä
jatkajaksi ja antaa hänelle – saksan kielitaidon takia – arvioitavaksi
romaanin, jonka Raakel epäilee kertovan hänen kadonneen äitinsä elämästä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Martinia haastatellaan, kun hän on täyttämässä 50 vuotta.
Vastatessaan toimittajan kysymyksiin romaani vie muistoihin, jotka kuvaavat
niin Martitin, Gustafin kuin Ceciliankin opiskeluaikaa, aikuistumista ja
selviytymistä vuosikymmenestä toiseen, heidän ystävyyttään. Romaanissa
pohditaan paljon myös kirjallisuuden ja taiteen merkitystä, ratkotaan
monimutkaisia ihmissuhteita ja kuvataan oman elämänsuunnan etsimistä.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mammuttimainen romaani – 718 s. ja äänikirjana 32 tuntia –
ei houkutellut, mutta olikin kiehtova lukukokemus. Se herätti harvinaisen
paljon ajatuksia ja tuntemuksia. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 10pt;"><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjIijO_V6lRzW7yWCt748I49YgnnegckojvXBCCD4FjtCxdOqzWr6V46s7xaPXUTBMBBxpB4NXAinIpYD0tl0zeuyJLtF0Jv6WfJaKFS3IygaGV9OBDwsSZTD43g2WLV0TN89y5Y9CWDhilZo6YtaMJ-3f12GtS9lr5DsZrI377h1F9XoUK6fJz33/s177/l%C3%A4pileikkaus.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="177" data-original-width="177" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjIijO_V6lRzW7yWCt748I49YgnnegckojvXBCCD4FjtCxdOqzWr6V46s7xaPXUTBMBBxpB4NXAinIpYD0tl0zeuyJLtF0Jv6WfJaKFS3IygaGV9OBDwsSZTD43g2WLV0TN89y5Y9CWDhilZo6YtaMJ-3f12GtS9lr5DsZrI377h1F9XoUK6fJz33/w231-h231/l%C3%A4pileikkaus.webp" width="231" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-20969049977458841452023-05-08T02:25:00.001-07:002023-05-08T02:25:22.096-07:00Eppu Nuotion Hopeamedaljonki<p><span style="font-size: medium;">Eppu Nuotion Hopeamedaljonki (Gummerus 2023, 254 s.) on
toivekirja kirjojen kesäkassiin. Päähenkilöinä romaanissa ovat Raakel Oksa ja Ellen Lähde,
tuttuja Leninkimekosta. Raakel törmää työtehtävissään mielenkiintoisten
ihmisten kohtaloihin. Tällä kertaa kunnostettavaksi tulee töölöläinen asunto,
jonka yksinäinen asukas on testamentannut Maanmittarikillalle. Asunto on
lattiasta kattoon täynnä tavaraa ja tavararöykkiöitä setviessä asukkaan
elämänvaiheet ja kohtalo alkavat vähitellen selvitä. Töölöllä on oma roolinsa romaanissa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Hopeamedaljonki edustaa
leppeää dekkarigenreä. Pääosassa on kuolleen elämää selvittävät henkilöt omine
kohtaloineen. Sen alaotsikossa on lupaus: Raakel Oksa ratkaisee 2. </span> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcHF1T_XgHyhElnTRqcFZFSeG4zsKRev8qIgcfdCZrIKtUaG16SYrJMRIh49RL2vQIeFRa8WcllHBsvyebo_ienr-4wkc3BZ6bdKu0Asp40yEONQhmVFbOAoZ--mqQDF6xb4idQAKgJn6SzsmIq54PISxe1UTPsilWimFW4JpLbro4GmaPlyu_6WGU/s301/hopeamedaljonki%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="301" data-original-width="200" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcHF1T_XgHyhElnTRqcFZFSeG4zsKRev8qIgcfdCZrIKtUaG16SYrJMRIh49RL2vQIeFRa8WcllHBsvyebo_ienr-4wkc3BZ6bdKu0Asp40yEONQhmVFbOAoZ--mqQDF6xb4idQAKgJn6SzsmIq54PISxe1UTPsilWimFW4JpLbro4GmaPlyu_6WGU/s1600/hopeamedaljonki%20(1).jpg" width="200" /></a></div><br /><p><br /></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-22776543347635845792023-04-30T06:04:00.002-07:002023-04-30T11:29:54.978-07:00Enni Mustosen Kasvattitytär <p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Enni Mustosen uuden romaanisarjan Rouvankartanon tarinoita
avausteos ”Kasvattitytär” lunastaa varmasti heti paikkansa soljuvien kertomaromaanein
ystävien parissa. Aika tavalla eksoottiseltakin tuntuu lukea uusmaalaisten
kartanoiden elämänpiiristä ja niiden asukkaista vuosina 1774-1775. Herrasväki
elää omassa kuplassaan, vaikka 17-vuotias romaanin päähenkilö Hedda Noora
Lilliehöök välillä joutuukin melkein tekemään oikeita töitä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Hedda on joutunut kasvattityttäreksi tätinsä perheeseen. Hänen
Ruotsissa asuva perheensä on köyhtynyt ja lapseton täti haluaa Hedddan omaan
kartanoonsa kasvatettavaksi. Hyvin nuorena Hedda kuitenkin joutuu emäntäpiian
sijaiseksi yhdessä sukunsa kartanoissa. Kartanoelämän kuvaus ja ylipäätään ajan
kuvaus on romaanissa Mustomaiseen tapaan huolellisesti tutkittua ja kiehtovaa,
hieno tietopaketti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Oman ulottuvuutensa tarinalle tuo Heddan rakastuminen tai
oikeastaan jo pikkutyttönä alkanut ihastus. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan niin
kuin Hedda olisi halunnut, mutta naimisiin Hedda kuitenkin päätyy.
Hätkähdyttävää on ajatella miten tietämättömiä naisen elämään liittyvistä
asioista – kureliivejä, hopeiden kiillottamisia, kapioiden nimikointia ja poloneesin
askelkuvioita lukuun ottamatta – nuoret naiset olivat. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Romaanin lukemista helpottaa alun sukutaulu ja henkilöiden
taustojen esittely, karttalehti kartanoiden sijaintipaikoista, 1700-luvun
sanaston selitysosio ja kattava luettelo monipuolisesta lähdemateriaalista.
Kartanoissa liikutaan Mäntsälässä, Pornaisissa, Sipoossa ja Tuusulassa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Hedda Nooran esikuva on Hedvig Eleonoora Lilliehöök
(1756-1833), tätinsä Hedvig Juliana Nordenskiöldin kasvattitytär, Nordenskiöldin
suvun miniä ja Frugårdin kartanon emäntä. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Olen saanut kirjan kustantajalta. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVMMy3h0ejAcBtDo8BBQwtUWqJGtqUq1wiM37cbKqFTMvLCwuchB4YX2dOiofvbBeZ4ws0y9feyPmhRGKLJTahewDDaAMJoUxjvd74dEvL9qr2lRf3ve-t8ZRip_M6v8gIfXN_Voo0Z7FrArFb8xxPGxo8gxcpk1ZsgJWB8qyx3siGMWB0RC_92W8/s289/kasvattitytar.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="289" data-original-width="200" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixVMMy3h0ejAcBtDo8BBQwtUWqJGtqUq1wiM37cbKqFTMvLCwuchB4YX2dOiofvbBeZ4ws0y9feyPmhRGKLJTahewDDaAMJoUxjvd74dEvL9qr2lRf3ve-t8ZRip_M6v8gIfXN_Voo0Z7FrArFb8xxPGxo8gxcpk1ZsgJWB8qyx3siGMWB0RC_92W8/s1600/kasvattitytar.jpg" width="200" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>
<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p class="MsoNormal">.<o:p></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-21174374351761835802023-04-24T10:20:00.001-07:002023-04-24T10:20:23.314-07:00Satu Vasantolan Kun isä osti Merenkurkun<p><span style="font-size: medium;"> ”Minun muistini oli sammalen alla piilevä suonsilmä.”</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Satu Vasantolan Kun isä osti Merenkurkun (Tammi 2023, 256
s.) on tarina tyttärestä joka huolehtii isästä, jonka elämä on täynnä
loputtomia uusia alkuja ja käänteitä. Mistään ei kuitenkaan tule mitään.
Romaanin kertoja on lapsesta asti tottunut kantamaan huolta isästä, aavistamaan
tulossa olevaa, estämään kohtausten tuhoisat seuraukset, viemään hoitoon,
pitämään yhteyttä isää hoitavaan henkilökuntaan, rakastamaan ja vihaamaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Kun Vasantola pohti voisiko hän kirjoittaa kirjan isästään
ja siinä ohessa myös omasta elämästään, hän lopulta rohkeni kysyä asiaa isältä.
Flinkkilä & Kellomäki – ohjelmassa hän kertoi neljä kertaa kysyneensä
isältä voisiko hän kirjoittaa kirjan. Isä mukaan hänen suurin haaveensa on,
että tytär kirjoittaisi hänestä kirjan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Romaanin maanis-depressiivisellä Erikillä mania ja masennus
seuraavat toisiaan. Maanisen periodin aikana isä suunnittelee ostavansa jopa Raippaluodon
sillan, koko Merenkurkun ja rakentavansa sinne uuden New Yorkin. Erikin elämä
on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta sairaus on tehnyt hänestä ennalta-arvaamattoman.
Kun isän tanssikengät ovat poissa, tietää tytär että nyt on lähdettävä etsimään
isää. Romaanissa retki vie läpi Suomen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Romaani on sukellus sairaan henkilön mielenmaisemaan. Se on
myös sairaskertomus siitä, miten psyykkisesti sairasta meillä hoidetaan tai
jätetään hoitamaan. Ennen kaikkea häkellyttävää on omaisten väheksyntä
hoitamisessa. Saman olen kokenut monessa eri paikassa ja moneen kertaan
muistisairaan omaisen hoitamisessa. Romaani on myös matka tyttären mielen
maisemaan, lapsuuden muistoihin, eletyn elämän läpikäymiseen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Vasantola kirjoittaa taiturimaisesti mielen hajoamisesta, omaisen
huolesta, voimattomuudesta, turhautumisesta. ”Pitäisi jaksaa hymyillä ja
myötäillä, paitsi ymmärtää ja odottaa, niin helvetin monessa paikassa pitäisi
niellä kaikki kiellot ja selän kääntämiset, mutta kurkkuni oli nielemisestä
kulunut, sen pinta hiertynyt rikki, kaikki uusi kirveli.” <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Romaani ei ole kuitenkaan pelkkä sairaskertomus, se on myös
kertomus pyyteettömästä rakkaudesta ja välittämisestä. Kaiken kehyksenä on
tämän päivän kesäinen Suomi. Rankasta aiheesta huolimatta kirjanm kerronta on
kaunista ja ajatonta. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlYGChIccGAk9UgyYhgTGOHnsVY5A7nQQ2dQH45JFE80RhMB3EiDEvm3Yepohep__ep8HtebC0lCaTHCwFjlhFEPNtnKYxblWr35_SxxR9EVghF1DGF2kWVjMDxyIKnI0gI9E-ATW7KEyMRFZl59z0-6-S-K8z-UV0JeDoZ_z5sR1ZzsgmRQRq7jDF/s842/9789520446468_frontcover_draft.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="842" data-original-width="533" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlYGChIccGAk9UgyYhgTGOHnsVY5A7nQQ2dQH45JFE80RhMB3EiDEvm3Yepohep__ep8HtebC0lCaTHCwFjlhFEPNtnKYxblWr35_SxxR9EVghF1DGF2kWVjMDxyIKnI0gI9E-ATW7KEyMRFZl59z0-6-S-K8z-UV0JeDoZ_z5sR1ZzsgmRQRq7jDF/s320/9789520446468_frontcover_draft.jpg" width="203" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><o:p></o:p><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-42025811683749175502023-03-27T03:12:00.000-07:002023-03-27T03:12:05.433-07:00Alex Schulmanin Kiirehdi rakkain<p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Alex Schulmanin Kiirehdi rakkain (suom. Jaana
Nikula, Otava 2023, 126 s.) on kaunis ja herkkä kirja hänen isästään. Olemme
tottunut siihen, että Schulman kirjoittaa perheestään ja sukulaisistaan
suorasukaisesti ja vähemmän hienovaraisesti. Isästään Allan Schulmanista
(1919-2003) hän kirjoittaa aivan eri tavalla. Allan Schulman oli syntynyt
Suomessa ja muuttanut Ruotsiin 1953.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Isä poikkeaa Alexin kavereiden isästä siitä
syystä, että tämä on vanha. Isä ei paini poikiensa kanssa eikä heittele heitä
ilmaan. Mutta kaikissa haastatteluissa isä kertoo miten hienoa on tulla isäksi
vanhoilla päivillään. Hän on saanut tavallaan uuden elämän. Kun Alex syntyy on
hänen isänsä 57-vuotias ja äiti 25-vuotias, vanhin veli on kaksi vuotta Alexia
vanhempi ja nuorin veli kolme vuotta nuorempi.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Alex ei veljiensä tavoin osaa pitää tilannetta
mitenkään outona. Koulussa hänelle paljastuu erilaisuus. Kun luokkatoverit
lukevat aikakauslehdestä Alexin isän haastattelun, he aloittavat kiusaamisen.
Miten jollakulla voi olla noin vanha isä? Alex ei kerro kiusaajista, isää ei
pidä rasittaa millään turhalla.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Isä on hyvin uppoutunut töihinsä toimittajana
ja tuottajana. Hän on hyvin tunnettu ja ansioitunut ammattilainen. Alexin
elämän jännittäviä kokemuksia onkin pääsy isän töihin. TV-studion ilmapiiri on
aivan omanlaisensa. Lähetyksen seuraaminen on pikkupojalle luottotehtävä, on
oltava hipihiljaa, kun lähetys on alkanut. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Schulman kuvaa lapsuuttaan ja tuntemuksiaan
hienosti, lapsen kertojan ääni on tarkka ja ymmärtäväinen kaikkea kohtaan. Kun
isä vanhenee huolehtivat pojat hänestä yhtä enemmän ja enemmän. Vaikka isän
voimat heikkenevät, yrittävät pojat kannustaa häntä selviytymään. Isän ja
poikien yhteinen perinne on juhannuksen Coca-Cola -kisa, joka kisataan vielä
sinäkin juhannuksena kun mökille ei enää päästä ja isän voimat ovat
huvenneet.</span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Kuvaukset isän jatkuvista kaatumisista ja
apuun rientämisestä, hoitokotijaksoista ja reisiluun leikkauksesta ovat hyvin
realistisia. Olen kokenut saman aviomieheni rinnalla. Ruotsalaisen hoitokodin
ilmapiiri ja elämänmeno on hyvin samanlaista kuin meillä. Taitaisi rapujen
salakuljettaminen läheiselle onnistua meidänkin hoitokodeissamme.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Kiirehdi rakkain kertoo lämpimästi ja
koruttomasti isän kuolemasta ja kuoleman aiheuttamasta surusta.</span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Kirjan nimi on peräisiin Tove Jansson
Syyslaulusta. Laulu lauletaan isän hautajaisissa. Isän muisto seuraa Alexia
hyvänä ja välillä pahanakin. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Aikaisemmin Alex Schulmanin tuotannosta on
suomennettu Unohda minut (2017) – pääosassa äiti, Polta nämä kirjeet (2029) –
suvun salaisuudet, Eoonjääneet (2021) – Alex ja hänen veljensä.</span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy3HdwzbF13wJmiHwgCmH5nAPPNRQgH1ShindbwbqC1de3aolsSbE17M_vg1wEARo7egRg87N8TaRXVc548cUNsq3c7FyQ_OxGkW2y6sCbgZnj-4Nk7spnumUSp0rfgwZKSyE7NMy9E7EN6JgA2_u2nnrJkE1TqUmXGQkkrS7kDzHo-S6zJVp89TCa/s519/kiirehdirakkanin.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="352" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy3HdwzbF13wJmiHwgCmH5nAPPNRQgH1ShindbwbqC1de3aolsSbE17M_vg1wEARo7egRg87N8TaRXVc548cUNsq3c7FyQ_OxGkW2y6sCbgZnj-4Nk7spnumUSp0rfgwZKSyE7NMy9E7EN6JgA2_u2nnrJkE1TqUmXGQkkrS7kDzHo-S6zJVp89TCa/s320/kiirehdirakkanin.webp" width="217" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5495543386828519045.post-57195319120169741242023-03-23T02:43:00.002-07:002023-03-23T04:10:34.686-07:00Satu Rämöm Rósa ja Björk<p><span style="font-size: medium;">Tämän kevään odotetuin romaani on varmaan Satu Rämön Rósa ja
Björk (WSOY 2023, 360 s.). Se jatkaa viime vuonna ilmestyneen Hildur-romaanin
päähenkilön elämäntarinaa. Hildur-poliisin
työparina on edelleen työharjoittelijaksi Islannin Länsivuonoille tullut
suomalainen Jakob. Nyt parivaljakko saa selvitettäväkseen korruptoituneen
kunnallispoliitikon kuoleman. Hyvin pian siihen rinnalle nousee pienlentokoneen
putoaminen ja lentäjän kuolema.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Satu Rämö on kehittänyt alun romaanitrilogiaansa –
kirjailija kertoi heti että dekkareita tulee kolme – keittiön pöydän ääressä.
Kun korona-aika alkoi, vähenivät matkaoppaan työt, matkailuaiheiset jutut eivät
kiinnostaneet lehtiä. Hän oli saanut valmiiksi kirjansa <i>Talo maailman laidalla
</i>ja hänestä tuntui, ettei Islannista ole enää mitään kerrottavaa. Oli tyhjää
tilaa ajatella. Jotain uutta pitäisi löytää. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kirjailija myöntää pohtineensa voisinko
kirjoittaa jotain mikä ei olisi totta, ei faktaa vaan fiktiota. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Syntyi idea Hildur-nimisestä poliisista ja hänen
työparistaan suomalaisesta Jakobista. Ensin piti tarkistaa Reykjavikin
kirjastossa kaikki kymmenen vuoden sisällä ilmestyneet islantilaiset dekkarit,
olisiko niissä päähenkilönä Hildur (suomeksi taistelija). Ei ollut ja niin
Hildurin tarina sai siivet alleen. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeMI8Wfyd3Xe-YdIRuiY2zWEghbbiaC1R09CC_aHxwVAoYAjt0726EjiWLN22hW8fKDbroQJhbGjH63ZwWnY2LtdKvepn6NGyfYV8GY1-S1Y-IL3jWTnELFgpbt6ZrW9PLRpmIRBVl7-6pCOnaHGotgh-xQy74XpxQ1dcz0Uq1LyhA18eF_SZ2XVY-/s1989/20230316_140406%20(2).jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1989" data-original-width="1332" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeMI8Wfyd3Xe-YdIRuiY2zWEghbbiaC1R09CC_aHxwVAoYAjt0726EjiWLN22hW8fKDbroQJhbGjH63ZwWnY2LtdKvepn6NGyfYV8GY1-S1Y-IL3jWTnELFgpbt6ZrW9PLRpmIRBVl7-6pCOnaHGotgh-xQy74XpxQ1dcz0Uq1LyhA18eF_SZ2XVY-/s320/20230316_140406%20(2).jpg" width="214" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Ròsassa ja Björkissä selvitetään kahta Hildurin kotikylässä
tapahtunutta rikosta ja siihen rinnalle nousee Hildurin kahden pikkusiskon
kohtalo. Rämö jatkaa uudessakin kirjassa islantilaisen luonnon hienoa
kuvaamista ja lisäksi islantilaisen mielenlaadun analysointia. Kirjailija myöntää,
että Islannissa kaikki tuntevat toisensa. Virallista tietä hoitaen asioiden
hoitaminen kestää.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Asiat järjestyvät,
jos tuntee jonkun, jolle soittaa ja joka voi auttaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="margin-left: 65.2pt;"><i><span style="font-size: medium;">Vaikutusvaltaiset
rapsuttelivat toistensa selkiä kaikessa rauhassa. Muuri heidän ja tavallisten
ihmisten välillä oli niin korkea, että ylintä taloudellista ja sitä kautta myös
poliittista valtaa käyttävien valta-asemia oli vaikea rikkoa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Tähän romaanin kunnallispolitiikan mahtimies on luottanut.
Hän uskoi voivansa loputtomiin hoitaa asioita omalla tavallaan ja saada aina
enemmistön puolelleen valtuustossakin. Mutta on mies, joka on päättänyt tehdä
lopun tälle vehkeilylle. Järin omaperäinen ei asetelma rikoskudelmassa ole,
mutta Satu Rämö kirjoittaa tarinansa vetävästi ja punoo kaiken toisaalta riittävän
helpoksi ja riittävän vaikeaksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Jännite säilyy
kun näennäisesti ja selvään kuvioon tuleekin yllättäen ihan muuta kuin lukija
on olettanut. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Siinä missä Satu Rämö on taiturimainen juonen käänteiden
punoja, on romaanin Hildur erinomainen poliisi. Ja nyt hänestä tulee myös
rohkea oma itsensä, kun hän alkaa jälleen kerran selvittää sisarustensa kohtaloa.
Se purkautuu ja selviää yllättävällä tavalla. Vanhat valokuvat auttavat. Omalla
tahollaan Jakob alkaa rakentaa uudenlaista elämää itselleen. Hän saa puhtia
hoitaa huostajuuskiistaa norjalaisen ex-vaimonsa oikeuksiensa mukaisesti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Hildur -romaani myytiin viime vuonna kaikki formaatit
huomioon ottaen 79 000 kappaletta – enemmän kuin mitään muuta romaania.
Samanlaista menestystä uskallan ennustaa uudellekin romaanille. Kirjailija
kirjoittaa parhaillaan kolmatta HJildur-kirjaa, se ilmestyy marraskuussa ja
siinä Hildur tuo Jakobin Suomeen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl2Vwvq_dV1Vr6He-RRYxqUg-0SJRZQhC7Fe80iV_kvN6prBdclkiG294eZ_rPcNtClGF75bQCYDFuuCqA4A8sKf-FoC4ASYGgyRCjXaWVNjzH2E87i5aH6jS31yYQSIqwbsk6SB3lYbP4Kh6LwqjZVgzurVISD1Rb92xfxeZo5BT7F3wvxRWphe2K/s418/rosajabj%C3%B6rk.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl2Vwvq_dV1Vr6He-RRYxqUg-0SJRZQhC7Fe80iV_kvN6prBdclkiG294eZ_rPcNtClGF75bQCYDFuuCqA4A8sKf-FoC4ASYGgyRCjXaWVNjzH2E87i5aH6jS31yYQSIqwbsk6SB3lYbP4Kh6LwqjZVgzurVISD1Rb92xfxeZo5BT7F3wvxRWphe2K/s320/rosajabj%C3%B6rk.jpg" width="203" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><o:p></o:p><p></p><div><span style="font-size: medium;">Satu Rämön kuva Reijo Suomela</span></div>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com1