Matematiikan opettajani Tampereen Yhteislyseossa oli
vuosina 1955 – 1963 (lukion ekaa vuotta lukuun ottamatta) Helvi Söderman eli
Kimuna, kuten häntä kutsuimme. Nimi tuli siitä että opettaja oli ollut
lähetyssaarnaajana Kiinassa. Hänen päänsä nyki kummallisesti. Hän oli hyvin
halukas kertomaan meille tarinoita Kiinan vuosistaan. Ymmärsin että hän on
ollut Kiinassa toisen maailmansodan aikaan ja päässyt pakenemaan sieltä
hengessä kaupalla. Olimme varmoja, että hän oli kokenut Kiinassa pahoja
asioita.
Kuten muutkin opettajat oli Helvi Söderman (1902 – 1986)
oli mielestäni ikivanha. Emme kovin korkealle arvostaneet hänen opettajan
taitojaan. Sillä olenkin sitten vuosikymmenet selittänyt huonoja matikan
taitoja. Hän olisi ollut varmaan parempi lähetyssaarnaaja kuin matikan ope!
Södermanin sisaren tyttärenpoika J. Pekka Mäkelä tutustui
jo äitinsä elinaikana isotätinsä ja kummitätinsä Kiinan vuosien (1935 – 1946)
päiväkirjoihin. Ennen äitinsä varhaista kuolemaa Mäkelä kävi hänen kanssaan
keväällä 1991 Hunanissa paikallisen kirkon vieraana. Vuosien kypsyttelyn
jälkeen syntyi romaani Hunan (Like 2018, 549 s.).
Nyt tiedän hieman paremmin millaista matikan opettajani
elämä Kiinassa oli. Mäkelä on rakentanut hienon romaanin, jossa Helvi
Södermanin päiväkirja -merkinnät ovat sellaisenaan kannattelemassa tarinaa
eteenpäin. Muut kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat kirjailijan luomaa
fiktiivistä kerrontaa.
Kokonaisuutena Hunan on vaikuttava kirja. Siitä saa hyvän
kuvan siitä millaisessa murroksessa Kiinassa elettiin 1930 -luvun lopulla ja
1940-luvun alussa. Oli maan sisäisiä ristiriitoja kommunisteineen ja muine
keskenään taistelevia joukkoja. Toinen maailmansota toi maahan japanilaiset.
Henkilöt ovat hyvin uskottavia ja heidän kohtalonsa koskettavia.
Lähetysasemilla joissa Helvi Söderman muiden suomalaisten
kanssa eli ja teki lähetystyötä ei ollut sen turvallisempaa kuin muuallakaan.
Södermania ja kirjan muitakin lähetystyöntekijöitä jäytyy myös pysyvä
epävarmuus siitä onko heidän työnsä todella tarpeellista ja oikeutettua.
Se miksi Söderman lähti Lahdesta matematiikan opettajan
virastaan lähetystehtävää hoitamaan ei ole täysin selvinnyt. Täti ei halunnut
paljastaa sitä edes viimeisinä elinkuukausinaan. Ehkäpä siihen ei ollut vain
yhtä syytä.
Muut kuin me Södermanin entiset oppilaat lukevat kirjan
kurkistuksena Kiinan historiaan ja erilaisiin ulkopuolisten ihmisten
kohtaloihin. Nyt osaan kunnioittaa ja arvostaa opettajaani aivan toisella
tavalla. On hienoa, että hänen päiväkirjansa ovat tulleet julkisiksi. Niissä ei
paljasteta mitään suuria tunteita eikä salaisuuksia. Tekstit ovat hyvin
hillittyjä, eivät aina edes kovin henkilökohtaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti