Anne Swärdin Vera

Ruotsalaiskirjailijan Anne Swärdin Vera (suom. Jaana Nikula, Otava 2018, 373 s.) on samaan aikaan lumoava ja rankka romaani. Se on kertomus puolalaistytöstä, joka selviytyy toisen maailmansodan päätyttyä hirvittävien kokemusten jälkeen Ruotsiin.

Romaanissa on samankaltainen uskomaton ja hämmentävä tunnelma kuin englantilaisen Jessie Burtonin Nukkekaapissa. Nukkekaapissa kotiinsa suljettu nuori vaimo elää 1600-luvun Hollannissa, Verassa eletään 1940 – 1950 -lukuja.

Vera on romaanin päähenkilön Sandrinen tytär, joka syntyy äitinsä hääyönä jääkylmään huvilaan. Sandrine on 16-vuotias, kun saksalainen upseeri tappaa hänen vastarintaliikkeessä mukana olevan äitinsä hänen silmiensä edessä. Sandrinen elämäntahto on niin voimakas että hän alistuu mukisematta kaikkeen mitä hänelle tehdään. On se sitten eläminen saksalaisten sotilaiden tai  yläluokkaisen ruotsalaisperheen luona.

Tarina on samalla kertaa uskomaton ja hyvin koskettava. Miksi äiti ei voi rakastaa lastaan, miksi homous on hirvittävää, miten riippuvaisia perheenjäsenet ovat toisistaan ja maineestaan. Samalla kertaa huolehtivaisia ja armottomia.

”Tämä perhe menee yli kaikkien rajojen salaisuuksineen ja konflikteineen. Valheita, skandaaleja, salaista vehkeilyä, mutta yhtä usein myös avointa peliä. Heillä on toisensa mutta he eivät näköjään pidä sitä etuoikeutenaan koska niin innokkaasti manipuloivat ja tallovat toisiaan.”

Anne Swärd kirjoittaa raskaistakin asioista kauniisti ja kuulaasti. Hän ei liioittele eikä myöskään kaunistele. Kaikessa kerrotussa on lumoa. Se kietoo lukijan keskelle elämää, jota ei usko edes olevan olemassa. Hieno romaani!  

Skoonessa asuvalta Anne Swärdiltä on suomennettu hänen esikoisromaaninsa Kesällä kerran (2012) ja läpimurtoromaaniksi nimetty Viimeiseen hengenvetoon (2011).