Ruotsalainen Lisa Ridzén sai aiheen esikoisromaaniinsa Kurjet lentävät etelään (suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, Tammi 2025 326 s.) kun hän luki mitä hänen isoisänsä kotihoitajat olivat käynneillään Bosta kirjoittaneet.
Bo
haluaa kalalaatikkoa lounaaksi ja paljon sokeria kahviin. Puhaltaa pulloon,
niin että lima irtoaa ja puhuu Sixtenistä. Minun pitää kuulemma kirjata, että
jotkut haluavat viedä Sixtenin häneltä ja häntä pistää vihaksi. Takkatuli ok. Ingrid
Talo
tyhjillään, kun tulen, ei Bota eikä Sixteniä. Olen odottanut, mutta heitä ei
näy. Ingrid matkalla tänne. Lähden ulos etsimään. Johanna
Bo asuu omakotitalossaan koiransa Sixtenin
kanssa. Kodinhoitajat käyvät lämmittämässä ruokaa, suihkuttamassa ja
ulkoiluttamassa Sixteniä – jos heillä on aikaa. Bon poika on huolissaan isänsä
selviytymisestä ja ennen muuta Sixtenistä. Bon vaimo on muistisairas ja asuu
hoitokodissa. Vaimo on miehen mielessä koko ajan ja Fredrikalta hän kyselee
neuvoja moneen asiaan ja purkaa sydäntään.
Eniten Bota jäytävät huonot välit pojan
kanssa. Bon oma isä on ollut ankara ja lasta ymmärtämätön äijä, kuten Bo häntä
nimittää. Virkistystä yksitoikkoisuuteen tuo pojan tytär ja vuosien takainen
ystävä Tor.
Tuntuu että muut määräävät mikä hänelle on
hyväksi. He jopa tietävät millaisessa sängyssä hän haluaa nukkua. Bo ei suostu millään ymmärtämään, miksi hänen
pitäisi luopua koirastaan.
Kirjailija on hienosti oivaltanut, millainen
muistin hapertumisen alkuvaiheessa elävä vanhus on. Ajatukset ovat pääsääntöisesti
selkeitä, mutta fyysinen terveys ja toimintakyky ovat heikentyneet vähitellen
ja nuorempien – jopa hoitohenkilökunnan on vaikea ymmärtää mikä Bon
käyttäytymisessä on normaalia ja mikä ei. Lukijastakin tuntua julmalta, kun
Sixten viedään pois, vaikka Bo yrittää tehdä lenkkejä koiransa kanssa. Aina
retket eivät onnistuneet, vaan Bo löydettiin enemmän tai vähemmän
liikuntarajoittuneena mättään nokasta.
Romaanin tapahtumapaikka on Jämtlandissa oleva
Östersund. Saha on työllistänyt väen vuodesta toiseen. Bon isän mielestä ainoa
oikea työpaikka oli sahalla. Bo ymmärsi hellittää ja antaa poikansa opiskella.
Romaanin rakenne on hienovarainen, monet menneisyyden asiat selviävät vaivihkaa.
Harvoin olen lukenut romaania, joka niin aidontuntuisesti tavoittaa tunteet ja
tunnelmat, jotka myllertävät mielessä kun kaikesta on luovuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti