Niko Rantsin Vaikenemisen laki (Tammi 2025, 270 s.) on kirjailijan Lainvartijat-sarjan neljäs osa. Kirja ei vaadi aikaisempien osin lukemista, mutta jos ihastuu Rantsin asialliseen ja jouhevaan kerrontaan, kannattaa lukulistalle ottaa aikaisemmatkin dekkarit: Sinun puolestasi vuodatettu (Tammi 2020), Kuka viereesi jää (Tammi 2021) ja Viimeiseen henkäykseen asti (Tammi 2023). Esikoisestaan Rantsi sai Johtolanka-palkinnon.
Kirjailija
työskentelee rikosylikonstaapelina keskusrikospoliisissa. Poliisin työn kuvaus
perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Se lienee syynä siihen että kovimmatkin
käänteet ja yllättävät väännöt tuntuvat uskottavilta. Nykydekkarin vaatima
poliisien yksityiselämän kuljettaminen työtapahtumien rinnalla onnistuu
Rantsilta sekin luontevammin kuin monelta muulta rikoskirjailijalta.
Sara Hackman on
siirtynyt keskusrikospoliisin palvelukseen ja saa parikseen Espoosta
keskusrikospoliisiin siirtyvän Tommi Malkin, joka on solmimassa avioliittoa
samaan aikaan kun entinen vaimo yrittää kaikin keinoin myrkyttää entisen
miehensä mielen. Sara sen sijaa saa voimaa vaativaan työhönsä maalaistalonsa
eläimistä ja töistä.
Sara ja Tommi,
heidän työtoverinsa ja kollegansa eri toimipisteistä saavatkin pinnistää
voimavaransa äärimmilleen, ennen kuin poliisille ennestään tutun petosmiehen teot
ja mafian Italiasta Suomeen ulottuvat koukerot on selvitetty.
Teoksen luettavuutta lisäsi jokaisen luvun alussa oleva tieto paikasta missä ollaan: Karhusaaressa, Alppilassa, Kalliossa, Meilahden Siltasairaalassa, Kampin kauppakeskuksessa, Liisankadulla, Espoon Kivenlahdessa, Vantaan Kivistössä, Tuusulan Rantatiellä, Sipoon Gumbostrandissa. Oli helppo asemoida itsensä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti