Norjalaisen Frode Grytten Päivä jona Nils Vik kuoli (suom. Sanna Manninen, WSOY 2025, 197 s.) on hienoimpia romaaneja, joita olen viime aikoina lukenut. Löysin kirjan sattumalta, koska en tiennyt kirjailijasta mitään. Grytten, 64 on kirjailija toimittaja, jonka ensimmäinen runokokoelma ilmestyi 1983. Sen jälkeen hän on kirjoittanut novelleja, romaaneja ja lastenkirjoja. Häneltä on suomennettu novellikokoelma Popmusiikkia (2003) ja romaani Sylissä synkän virran (2007).
Nils Vik on kyytiveneenkuljettaja, jonka koko elämä kiertyy
veneen kuljettamisesta Norjan vuonoissa, useimmiten kuitenkin aika lähellä
kotia. Nils on menettänyt vaimonsa Martan, jota hän on rakastanut
pyyteettömästi ja palavasti.
Ennen kuin Nils Vik ohjaa veneensä tuntemattomille vesille
hänen veneessään poikkeaa moni niistä joita hän on vuosien varrella kyydinnyt
ja tuntenut. Ensimmäisenä veneeseen loikkaa Luna-koira. Koiralla on Nilsille
paljon kerrottavaa.
Mutta vielä enemmän Nilsillä on kerrottavaa heistä, jotka
poikkeavat laivaan. Lukija saa tutustua moniin mielenkiintoisiin henkilöihin.
Osa heistä on jättänyt vuonoille, osa jäänyt paikoilleen. Grytten piirtää
henkilökuvat hienovaraisesti ja tyylikkäästi. Niitä on nautinto lukea.
Paljon venemies pohtii myös elämän tarkoitusta: Hän oli
tullut tänne askel askeleelta, matka matkalta. Sitä syntyy, elää riittävän
pitkään jotta ehtii oppia mitä ovat ilma ja meri ja maa ja viha ja rakkaus, ja
sanoo sitten kiitos ja hyvästi. Silti tämä oli nyt isompi kertomus, tarina
jossa oli loputtomasti luonnoksia ja hahmotelmia, mutta tarina jolla oli loppu,
tarina sopeutumisesta ja hyväksymisestä, tarina menneisyydestä ja muutoksesta.
Kertomuksen alettu sitä ei voi hallita.
Nilsin vene lipuu hiljalleen sinne minne se on määrä mennä.
Norjan maisemien ja vuonojen kuvaus lisää suuresti kirjan viehättävyyttä.
Kirjailija vaikeni kymmenen vuotta ja sai uudella
romaanillaan Norjan
merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Brageprisenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti