Pirkko Saisio: Suliko

Pirkko Saision Suliko (Siltala 2024, 411 s.) sinetöi Saision aseman suomalaisena huippukirjailijana. Hänen luomisvoimaansa ei ole nujertanut suuri työmäärä eikä ikä. Suliko on tyylillisesti ja sisällöllisesti upea romaani.

Saisio on päättänyt antaa puheenvuoron yhdelle aikakautemme hirmuhallitsijoista. Josif Vissarionovits Dzugasvili (1878-1953) eli Stalin käy läpi elämäänsä viimeisinä elinpäivinään. Hän on elämänsä aikana tehnyt omasta mielestään vain hyvää, hyviä päätöksiä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ennen kaikkea hän on rakentanut elinvoimaista ja oikeaa Venäjää.

Saision taidokkaasti rakennetussa kertomuksessa Stalin tilittää tuntojaan ja yksinpuheluillaan hakee tukea Sulikosta. Aluksi oletin, että Suliko olisi yksi Josifin monista naisista. Suliko oli georgialaisen Akaki Tseretelin kirjoittama rakkausruno. Siitä tehtyä sävellystä soitettiin Stalinin aikana radiossa. Suliko tarkoittaa georgian kielessä sielua. Stalinille sopi varmasti paremmin rakastaa tuntematonta sielua kuin elävää naista.

Stalinin lapsuutta varjosti väkivaltainen isä. Miten miehestä, joka kärsi väkivallasta ja mielivallasta tuli itsestäkin väkivaltainen ja mielivaltainen. Saisio on kiteyttänyt Stalinin pahuuden ja yli-ihmisyyden romaanin alkusanoihin:

Koska jumalaa ei ole, minä tein jumalan.

Itselleni.

ja itsestäni.

Jonkun täytyy antaa itsensä uhriksi.

Isä Aurinkoinen uskoo loppuun saakka, ettei mitään mitä hänen elämässään on tapahtunut, ei olisi voinut tehdä eri tavalla. Hän on ollut armoton merkillisellä tavalla itselleen ja se armottomuus on täytynyt siirtää muiden ihmisten elämään.

Silmittömästä pahuudesta on romaanin ehkä koskettavin tarina burjaattityttö Elgelsina Markizovasta. Tyttö on saanut kunniatehtävän kun Isä Aurinkoinen vierailee tytön kotiseudulla. Elgelsina antaa kukat Stalinille eliittityöläisten ja lasten puolesta. Tilanteesta on levinnyt valokuva, jossa Stalin pitää tyttöä sylissään. Myöhemmin Stalin lähetti tytön vanhemmat vankileirille, samoin kuin valokuvaaja Georgi Lavrovin. 

Suliko sai Runeberg-palkinnon. Kilpailun raati perusteli päätöstään: ”Suliko on raaka ja runollinen kuvaus yhdestä maailmanhistoriamme tunnetuimmasta hirmuvaltiaasta. Historiallisesta kontekstistaan huolimatta se kertoo myös meistä ja ajasta, jossa elämme. Saisio onnistuu kuvaamaan samaan aikaan sekä ihmissielun äärimmäistä pahuutta että haavoittuvuutta taiturillisella otteella, keskitetysti ja kirkkaasti. Mestariteos.”

Parempaan arviointiin en pysty. Kirja on odottanut lukemista pitkään. Hieno lukukokemus.