Milla Ollikainen: Mathilda

Milla Ollikaisen biofiktiivinen romaani Mathilda (WSOY 2025, 252 s.) paljastaa ne aukot mitä mielessäni on aina pyörinyt, kun olen vieraillut Kirkkonummella Hvitträskin asunto- ja ateljeemuseossa. Mainetta töillään – ennen muuta Suomen paviljonki Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 – saavuttaneet arkkitehdit Herman Geselius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen rakennuttivat Hvitträskin päärakennuksen vuonna 1903. Eliel asui vaimonsa Mathildan kanssa talon eteläsiivessä. Saaristen avioliitto kesti vain muutaman vuoden. Mathildan elämää varjosti keskenmeno ja sitä seurannut lapsettomuus.

Ja sitten tarinaan liittyy kummallinen kuvio, jonka perimmäistä olemusta Ollikainen romaanissaan yrittää ratkaista. Eliel ja Mathilda vihittiin uusiin avioliittoihin 1904 samana päivänä. Mathilda avioitui miehensä yhtiökumppanin Herman Geseliuksen kanssa. Saarinen puolestaan meni naimisiin Geseliuksen sisaren Lojan kanssa. Lindgrenin pariskunta muutti tässä vaiheessa Helsinkiin.   

Pariskunnat jatkoivat yhteiselämää ainutlaatuisen uljaassa talossa. Saarisille syntyi kaksi lasta. Loja haluisi jatkaa uraansa taiteilijana, mutta ei saanut juuri tukea mieheltään. Aluksi Mathilda tukeutui kaikessa Hermaniin.

Herman tuntuu tietävän aina, mitä tarvitsen, sanomattakin, ja se on vienyt yksinäisyyteni pois, on kuin rinnastani lähtisi säteitä häntä kohti, enkä ole enää yksin itseni sisällä, avuttomana ja yksin, niin kuin olen niin kauan ollut.   

Hermanin terveys alkaa rapistua ja vähitellen Mathilda vajoaa siihen yksinäisyyteen mistä hän on yrittänyt päästä eroon. Hermanin kuoleman jälkeen Mathilda löytää vielä uuden rakkauden ja muuttaa Bayonneen, pieneen kaupunkiin joka on Ranskan puoleisessa Baskimaassa.

Vuosikymmenet pidettiin varmana tietona, että Mathilda on kuollut keuhkotautiin. Ollikainen sai vihjeen kirjeistä, jotka Mathildan äiti Antonia ”Tony” Gyldén oli kirjoittanut Mathildalle ja tämän siskolle Eva Gyldénille. Kirjeiden avulla selvisi myös Mathildan kuolinsyy.

Milla Ollikainen on hienosti tavoittanut henkilöittensä ajatuksia ja tekojenkin perimmäisiä syitä. Mathilda oli sittenkin enemmän kuin kaunis ja hermoherkkä nainen. Hvitträskin jykevien seinien sisälle on mahdollisuus kurkistaa nyt uudenlaisin ajatuksin.