Susanna Alakosken Pumpulienkeli (suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, WSOY 2021, 484 s.) on perusteellinen kertomus Vaasan pumpulitehtaasta ja sen työläisistä alkaen vuodesta 1905. Kirjan päähenkilö on Pohjanmaalla Sorolan talossa kasvanut Hilda. Tytön äiti on sairastunut Hildan syntymän jälkeen sikäläisen sanonnan mukaan ”tuijotustautiin”. Tytön on kasvattanut hänen tätinsä. Sanna täti opettaa tytölle itsenäistä elämää, tarinoiden kautta elämisen taitoja sekä maatalossa tarvittavia käytännön taitoja.
Kristillisestä ja raittiushenkisestä kasvatuksestaan
huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia Hildalle ”käy hullusti” ja hänen
karkotetaan pois kotitalosta. Hilda päätyy Vaasaan pumpulitehtaalle ja
ystävystyy siellä Hellin kanssa. Helli on omansa aikana feministi ja
ammattiyhdistysliikkeen harras kannattaja. Hilda joutuu tavan takaa
päivittelemään ystävättärensä tinkimättömyyttä, mutta joutuu usein myöntämään,
että tämä on vaatimuksissaan oikeassa.
Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat (2006) oli menestys, se
palkittiin August-palkinnolla ja siitä tehtiin elokuva. Alakoski on syntynyt
Vaasassa ja elänyt jo lapsesta lähtien Ruotsissa. Pumpulienkelissäkin Hildan
poika vaimoineen lähtee ”paremman elämän” perässä Ruotsiin.
Alakoski on kertonut saaneensa idean suomalaisen
työläisnaisen elämästä kertovat romaanista toistakymmentä vuotta sitten. Hän
alkoi kerätä materiaalia Pumpulitehtaasta ja sen työläisistä. Luvassa on jatkoa
tarinalle. Suunnitteilla on neliosainen sarja. Hieman liian seikkaperäisesti
romaanissa kerrotaan pumpulitehtaan toiminnasta, tuntuu että koneet jyskäävät
ympärillä, langat ja kankaat risteilevät näkökentässä. Ehkäpä hieman löyhempi
historiallisen materiaalin käyttö olisi lisännyt romaanin luettavuutta.
Henkilöt ja heidän elämänkaarensa olivat niin kiinnostavia,
että jatkoa ilman muuta odottaa. Kirjan motto: ”Isoäiti teki viisikymmentä
vuotta töitä tekstiilitehtaassa. Yhdestäkään työpäivästä hän ei koko elämänsä
aikana puhunut” houkuttelee lukemaan ja lupaa paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti