Riitta Kylänpään Utelias mieli Claes Andersonin elämä

 Riitta Kylänpään Claes Anderssonin elämästä kertova Utelias mieli (Siltala 2020, 352 s.) vastaa elävästi ja hienosti siihen kaikkeen mitä Anderssonin lakkaamattomasta uteliaisuudesta seurasi. Pitkään elänyt (82 vuotta)  Andersson ehti elämänsä aikana (1937-2019) käsittämättömän paljon. Hän oli runoilija, kirjailija, muusikko, jalkapalloilija, psykiatri, kansanedustaja, ministeri, isä, puoliso, rakastaja, ystävä.

Monet terapiat ja monta kirjaa omasta elämästään kirjoittanut mies on pystynyt siirtämään elämäkerran kirjoittajalle muistonsa monista sykähdyttävistä tuokioista elämänsä varrella. Oman ikäpolveni lukija on saattanut seurata Anderssonin aikaansaannoksia. Ainakin muistaa missä kaikessa itsekin on ollut mukana. Päällimmäisiksi jää yhteiskunnan monien normien muuttumisen myötä syntyneen vapauden ja mahdollisuuksien röykkiö. Sai ja pystyi tekemään ja kokemaan asioita aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vanhempansa, erityisesti äitinsä.

Lahjakas Andersson osasi hoitaa monia asioita yhtä aikaa. Hän eteni lääkärin urallaan omien toiveittensa mukaisesti ja päätyi psykiatriksi. Hän halusi muuttaa maailmaa ja päätyi eduskuntaan ja ministeriksi, jopa Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Laskujensa mukaan hän istui 14 vuoden aikana 17 000 kokouksessa ilman että sai aikaan mitään merkittävää.

Hän olisi kaiken muun ohella valovoimainen muusikko. Vielä yli 80-vuotiaana hän soitti säännöllisesti. Andersson soitti jazzia Pentti Mutikaisen ja Reiska Laineen kanssa 40 vuotta. Vuosien ajan he soittivat kesä- ja elokuun maanantai-illan Storyvillessä Helsingissä. Mutikainen muistelee miten monet kuulijat vertasivat heitä vanhaan pariskuntaan. ”Me ei puhuttu mitään, me vain soitimme”. Kymmenen vuotta miehet soittivat viikottain Kaivopuiston kahvilassa. Klarinettia soittava Klaus Järvinen täydensi usein trioa. Klassista musiikkia hän esitti Julia Korkmanin kanssa – myös vuosia ja elämänsä loppuun asti.       

Andersson on helppo luokitella isänä oman sukupolvensa ja yhteiskuntaluokkansa edustajaksi. Lapsia on useita, äitejä on monta, isä jää lapsilleen kaukaiseksi. Aikuisena isä ja tytär tai poika saattavat tehdä asioita yhdessä. Anderssonilla lapsia oli kuusi ja lastenlapsia kymmenen. Tyttärensä Henriikan - näyttelijä, kirjailija - kanssa hän kirjoitti kaksi ilmastoaiheista kabareeta Viirus-teatterille. Andersson kirjoitti elämänsä aikana kolmekymmentä näytelmää. Jalkapallo yhdisti isää ja Ville-poikaa. Ville Andersson oli isäänsä lahjakkaampi jalkapalloilija. Hän on pelannut Suomessa ja Ruotsissa. Jalkapalloilijan uran jälkeen hän on työskennellyt diplomaattina. Lapsista neljäs Johanna on ammatiltaan psykiatri.  

Kirjan monet Anderssonin runot, useimmat Pentti Saaritsan suomentamia monipuolistavat elämäkertaa hienosti. Runoteoksia ilmestyi vuosien varrella kaiken kaikkiaan 24.

Aurinko on sammuttanut lampun

Lapsenlapset ovat menneet nukkumaan

Illan hämy on viskannut kankaansa niityn

vihanneshäkin ylle

Istun viinilasi edessäni ja tunnen miten

lieju täyttää taas laskimot

Korkeapaine sydämessä jatkuu, ihmiskunta

vetää henkeä

Moni kuolee varhain

Olemme systeemin orjia, elämme niin

että moni kuolee sen takia

Emme halunneet sitä, mutta emme

halunnet mitään muutakaan

 

Runo on kokoelmasta Maanalainen näkötorni (2018) ja sen suomentanut Jyrki Kiiskinen.

 Riitta Kylänpää on kirjoittanut Anderssonista mielenkiintoisen, hienon ja hyvin kattavan elämäkerran. Anderssonin ääni kuuluu kautta kirjan. Kylänpää on hyvin tavoittanut Anderssonin nöyrän ja ymmärtävän suhtautumisen itseensä ja kaikkeen muuhunkin.