Miksi pojastani tai veljestäni tuli terroristi? Milloin hän
alkoi muuttua? Mitä hänelle oikein tapahtui? Näihin kysymyksiin lehtijutuissa
haetaan usein vastausta, kuin jokin tapahtuma on luokiteltu itsemurhaiskuksi
tai terroriteoksi tai halutaan selvittää miksi joku nuorukainen on yllättäen
alkanut radikalisoitua.
Pakistanilaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija
Kamila Shamsie etsii vastausta vastaaviin kysymyksiin romaanissaan Joka
veljeään vihaa (suom. Kristiina Drews, Gummerus 2018, 302 s.). Kirjailijan
kertomaan mukaan romaanin lähtökohta on Sofokleen Antigone -näytelmän
sijoittaminen nykyaikaan. Antigone haluaa haudata kuolleen veljensä, vaikka
kaikki ovat sitä vastaan, etenkin hänen kuningas-isänsä.
Näytelmää on tulkittu vuosisatojen ajan. Meillä J.V.
Snellman ainakaan tulkitsi, että näytelmässä on pääteemana valtion ja perheen välinen
ristiriita. J.L. Runebergin mukaan
näytelmässä on vastakkain jumalilta peräisin oleva määräys vainajien
hautaamisesta ja Antigoneen isän Kreon kuninkaan päätös olla välittämättä
tyttärensä pyrkimyksistä.
Romaanissa on kolme sisarusta. Heistä vanhin on muuttamassa
Englannista Yhdysvaltoihin. Kaksosten on määrä jäädä Lontooseen. Perheen äiti
on kuollut ja isästä lapset tietävät että tämä on kuollut kun häntä oltiin
viemässä Guantanamon vankilaan. Lapsille on epäselvää mitä isä oikeasti oli
tehnyt ja missä hän oli ollut mukana.
Ennen Isman, vanhimman sisaren matkaa veli lähtee
selvittämään isänsä kohtaloa. Sisaret kuulevat että veli on mukana Syyrian
taisteluissa. Samaan aikaan nuorin sisaruksista rakastuu Englannin
sisäministerin poikaa. Ministerillä on aikanaan ollut hyvin ratkaiseva vaikutus
siihen mitä perheen isälle on tapahtunut. Yhteiskunnallinen ulottuvuus tulee
hyvin voimakkaasti mukaan.
Tarinassa osaset loksahtavat paikoilleen vähitellen. Sitä
mukaa kun kertoja vaihtuu, tulee aina uutta tietoa. Olettamukset saavat
vahvistusta tai osoittautuvat vääriksi. Romaanin vahvuus on sen todenmukaisuus.
Hyvin vahvaksi jää tunne, että kaikki eivät radikalisoidu ja ryhdy
terroristeiksi omasta tahdostaan, vaan heidät pakotetaan siihen tavalla tai
toisella.
Romaani on rankkaa luettavaa, mutta se on hyvin
todentuntuinen, ravisteleva ja ajankohtainen. Vaikeista asioista on pakko
kirjoittaa vahvasti ja totuuteen pyrkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti