Joel Elstelän Izak (WSOY 2024, 696 s.) on järkälemäinen ja järisyttävä romaani. Kirjassa eletään vuotta 1913 Saksassa, pääasiassa Berliinissä. Koko Eurooppa aistii sodan läheisyyden. Izak on vaatimaton kirjanpitäjä, jonka äiti on aikanaan lähtenyt pois kotoa Berliiniin ja isä tehnyt itsemurhan. Izak asuu sedältä perimässään talossa, jonka pihalla on kuoppa ja kellarissa kemistin tarvikkeita ja aineita.
Izak vedetään mukaan esittelemään keisari Wilhelm II:lle sedän
kehittelemää uutta kemiallista asetta. Kemiallisen tehtaan omistaa julma ja
häikäilemätön kenraalimajuri, jonka kuvankaunis nuori vaimo lumoaa Izakin ja
muutkin miehen. Keisari sen sijaan ihastelee aran ja vaatimattoman sihteerin
olemusta.
Kirjan pikkutarkka teksti, uusien asioiden vyörytys, pitkät
ja koristeelliset virkkeet ensin vierastuttivat, mutta monet ilmaan heitetyt
arvoitukselliset tapahtumat ja käänteet tempaavat lukijan mukaansa. Ja viivyttelevään
monisanaiseen tekstiin ihastuu. ”…olemassa on vain tyhjä olemattomuus, jossa
ihminen kelluu aikansa yrittäen vakuutella itselleen olevansa tarpeellinen ja
merkittävä, ja että yksilön, tuon vaivaisen, yhdentekevän soluryppään elämällä
on jonkinlainen syy ja tarkoitus.”
Joel Elstelän isoisä Mika Waltari kirjoitti Sinuhen
etääntyneesti toisesta maailmansodasta (Lainaan Helena Ruuskan sanoja HS 1.12.2024)
ja nyt tyttärenpoika kirjoittaa oman aikansa sodan uhasta. Pakko on kuitenkin
uskoa hyvänkin olemassaoloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti