Hanna-Riikka Kuisma: Katkaisuhoito

Muutamien sivujen jälkeen hiipi epäily mieleeni. Voiko Hanna-Riikka Kuisman Korvaushoito (Like 2024, 348 s.) todella olla ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Mitä tekemistä narkkarin elämän kuvauksella on tasokkaan kaunokirjallisuuden kanssa. Nopeasti mieli muuttui. Kirjan minän tilitys addiktiostaan vangitsi lukijan täysin. Vuorotellen kirjassa eletään juuri tätä päivää tai tilitetään päähenkilön menneisyyttä.

Palkintolautakunta kehuu tapaa, jolla teos näyttää lukijalle laajalla kirjolla, millaisia voisivat olla tilastojen taakse kätkeytyvät ihmiskohtalot. Kohtalot ovat hurjia ja vääjäämättömään huonoon lopputulokseen johtavia. Välillä päähenkilön kohdalla näyttää siltä että irtautuminen päihteistä ja lääkkeistä onnistuisi, niin että käytössä olisi vain korvaushoitoon liittyvät lääkkeet.

Hanna-Riikka Kuisma kuvaa päihdekierteessä eläviä miehiä ja naisia analyyttisesti ja ymmärryksellä. Useimpien lähtökohdat ns. normaalille elämänkululle ovat olemattomat. Eikä välttämättä riitä isän tai alkoholismi tai lääkeriippuvuus siihen että elämä soljuu uralle, jota kukaan ei haluaisi sen paremmin itselleen kuin kenelle muullekaan.

Romaanissa ei osoiteta sormella syyllisiksi toisen hankalaan elämäntilanteeseen useimmiten ketään. Poikkeuksena on päähenkilön muisto kouluajoilta. Hän on tehnyt kotitehtävänsä poikkeuksellisen perusteellisesti ja on monella tapaa ylpeä aikaansaannoksestaan. Opettaja leimaa pojan valehtelijaksi. Hän ei ole itse voinut saada aikaan niin hienoa kirjoitusta. Valehtelijan leima ei lähde kouluvuosina pois ollenkaan.

Valopilkkuna addiktioonsa uponneen miehen elämässä on vaimo, joka kaikista vastoinkäymisistä huolimatta rakastaa aidosti miestään. Toinen, joka jaksaa rakastaa on äiti. Kun äiti löytää pojan ”henkihieverissä”, on äidillä vain yksi toivomus: ”Älä vie minulta ainoaa jäljellä olevaa lastani”. Tyttärensä hän on jo menettänyt.

Romaanin ansiona on myös kriittinen näkökulma suomalaiseen päihdehuoltoon. Sitten kun vihdoin pääsee hoitoon, hoitohenkilökunta vaihtuu eikä kukaan ota tilanteesta kokonaisvastuuta. Siitä että hoitoon on vaikea sitoutua, ei voi syyttää vain addiktiosta kärsivää. Järjestelmä on luisunut sellaiseksi, että vain harva saa sitä apua, mitä teoreettisesti olisi tarjolla.   

Korvaushoito on Kuisman kahdeksas teos. Mieleen on jäänyt Kerrostalo (Like 2019), joka oli myös Finlandia-ehdokkaana. Kirjailija on kotoisin Porista ja asuu siellä edelleenkin. Haastatteluissa hän on kertonut, että hyvin monenlaiset ongelmat ovat hänelle tuttuja lapsuudesta. Kerrostalon asukkaat ja heidän kohtalonsa jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Niin kuin Katkaisuhoidonkin henkilöt.