Kari Hotakaisen Helmi (Siltala/Kesko 2024, 294 s.) on hauska ja liikuttava romaani Helmistä ja hänen ystävästään Ailista. Muistisairas Helmi eksyy kotinsa lähimetsään ja sieltä hänet löytää nuoripari. He ovat lähteneet etsimään suppilovahveroita ja joutuvat etsimään kodin naiselle, joka ei muista edes nimeään, osoitteesta puhumattakaan.
Hotakaisen tyylin mukaisesti vakavan asian alta pilkistää aina myös mieltä lämmittävä ja usein hiven koominenkin asia tai ilmiö. Toni ja Mira ovat toivoneet lasta vuosia, mutta toive ei ole toteutunut. Monien käänteiden jälkeen he saavat lapsen sijalle kolme vanhusta. Ihan niin kuin he löysivät suppilovahveron sijasta metsästä apua tarvitsevan naisen.
Kirjailija kertoo läpikäyneensä äitinsä vanhenemisen ja hiipumisen. Helmin ja miehensäs omaishoitajana toimivan Ailin elämän kuvaaminen on hyvin todenmukaista.
Aili katsoi miestään, joka oli joskus ollut mies, vaan eipä ollut enää, ei ainakaan sama, ei se entinen, vaan uusi, tuntematon, jostain toisesta todellisuudesta eteiseen ilmestynyt , kuoret olivat samat, komeat ja harteikkaat."
Hotakainen on hyvin tavoittanut muistisairaan vanhuksen mielen ja tekojan kaksijakoisuuden. Välillä Helmi on Hanoi Rocksin ja muidenkin bändien rautainen manageri. Välillä avuton vanhus.
Hotakaisen romaanin sanoma vanhusten asemasta, on hautautunut täysin kirjan erikoisen myyntitavan vuoksi. MInua ei häirinnyt lainkaan ajatus mennä ostamaan kirja K-kaupasta. Olen ennenkin ostanut kirjoja ruokakaupasta, vaikka olisin voinut mennä ostamaan ne kirjakaupasta, joka pääkaupunkiseudulla on pääsääntöisesti Suomalainen Kirjakauppa, jossa on tunne että oikeastaan täällä myydään kaikkea muuta kuin kirjoja.
Vuosia sitten löydin Henning Mankellin Wallander -dekkareita pokkareina isosta laarista Espoon Sellon Sittarista. Olin hyvin mielissäni kun sain ostettua halvalla monta, monta Wallanderia.
Hyvä huomio tuo, että kirjakaupoissa on nykyään jopa enemmän muuta tavaraa kuin kirjoja - miksi ei sitten kirjoja myös muualla muun tavaran ohessa!
VastaaPoista