Heidi Köngäksen Tango Frisk (Otava 2024, 400 s.) alkaa suuresta rakkaudesta ja päättyy pettymyksiin. Heidi Köngäs on vahvojen naisten kuvaaja. Vahva on – ainakin aluksi – karjakoksi hiljattain valmistunut pohjalaistyttö, joka rakastuu silmittömästi Ruotsista potkulaudalla jäitä pitkin Vaasaan tulleeseen Jalmari Friskiin. Kukaan ei tanssi yhtä hyvin kuin Jalmari eikä ole yhtä komea kuin hän. Alina tietää heidän ensimmäisen yhteisen tanssinsa jälkeen, että tässä on hänen tuleva miehensä ja lastensa isä.
Jalmarista tulee aviomies ja isä, mutta täysin erilainen
mitä Alina on kuvitellut. Jalmari ei koskaan opettele puhumaan suomen kieltä,
vaikka kaikki kuusi lasta puhuvat hänelle suomea, kuten ruotsin kieltä
osaamaton Alinakin. Faari on ankara isä etenkin pojilleen. Ainoa lapsista jolle
isä pystyy osoittamaan edes jonkinlaista rakkautta on nuorimmainen.
Eikä Alina ole ainoa nainen, joka joutuu Jalmarin lumoihin.
Naisia riittää, mutta Alina ei halua tietää heistä mitään. Alina palvoo
kaikesta huolimatta miestään, hoitaa kodin ja lapset nurkumatta. Jopa siinä
määrin että tämän päivän vinkkelistä tilanne tuntuu lukijasta lähes
käsittämättömältä.
Elämän kovin paikka on Alinalle vanhimman pojan kaatuminen.
”Kun Simo kaatui, se halkaisi sydämeni, eikä se enää koskaan tule tyhjäksi.
Vaikka sota loppui rintamilla, niin minun sisälläni se jatkuu yhtä, nyt täällä
kotirintamalla.”
Alinan ja Jalmarin elämän taitekohta tulee eteen kun vanhin
tytär rakastuu potilaaseensa sotilassairaalassa ja tulee raskaaksi. Kristiinalla
on aviomies, josta hän eroaa. Mutta tuottaa isän mukaan niin suurta häpeää
vanhemmilleen, että näiden on muutettava toiselle paikkakunnalle.
Jalmarin mielettömät suunnitelma ryhtyä kanalan pitäjäksi,
osoittautuu fiaskoksi. Uusi tilanne ”katkaisee kamelin kaulan”. Alinan
voimavarat yksinkertaisesti loppuvat. Pakostakin ilmaan jää kysymys minkä
arvoinen rakkaus on.
Heidi Köngäs kirjoittaa soljuvasti ja tv-ohjaajan ammattitaidolla
kohtaus kohtaukselta tarina kasvaa ja syvenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti