Sofia Lundbergin Kuin Höyhen tuulessa. Yksi päivä, koko elämä (suom. Tuula Kojo, Otava 2021, 316 s.) on yhtä viehättävä hyvän mielen romaani kuin hänen aikaisemmin suomennetut teoksensa Punainen osoitekirja, Toinen puoli sydäntä ja Tavataan tammen alla.
Kuin höyhen tuulessa on ylistys ystävyydelle, joka joutuu
tavattoman kovalle koetukselle, kun ystäväparin toinen osapuoli lähtee ilman
ennakkovaroitusta eikä ota yhteyttä lapsuutensa parhaaseen ystävään vuosikymmeniin.
Tytöt asuvat naapureina. Viola yhdessä vanhempiensa kanssa. Lilyn kotona on
isän lisäksi kymmenen lasta. Elokuun 12. päivänä 1948 Lilyn äiti synnytti
pienen pojan ja menehtyi itse. Lily haluaa vaalia äidin muistoa joka vuosi
12.8. Lily ja Viola viettävät kaiken liikenevän ajan yhdessä, tekevät kaikkea
yhdessä, oppivat ja kokevat kaiken yhdessä. Violan äiti yrittää
mahdollisuuksien mukaan tukea Lilyä.
Kaikki on hyvin, kunnes Lilly katoaa. Hänen veljensäkin,
joka on ollut Violalle hyvin läheinen, lähtee pois Gotlannista. Lily ilmestyy
sitten lehtien otsikoihin ja muuhunkin julkisuuteen loistoluokan laulajana.
Viola seuraa ystävänsä uraa kaukaa. Kun tämä konsertoi Tukholmassa, lähtee
Viola tyttäriensä kanssa konserttiin, johon he ovat saaneet liput
taiteilijalta, joka ei kuitenkaan halua tavata heitä. Lilyn ystävyyden
menettäminen koskettaa Violaa aina vain enemmän ja enemmän – etenkin sen
jälkeen kun hänen miehensä kuolee.
Sitä vanhenee ja viisastuu.
Nyt lapsuus kuuluu meidän lapsille. Ja on meidän tehtävä pitää huoli siitä,
että heillä on kaikki hyvin. Että heidän lapsuutensa nauru varastoituu sydämeen
ja luo elämälle turvallisen pohjan.
Turhan kliseemäistä on , että kaiken urallaan saavuttava
taiteilija on onneton. Hän ei löydä rauhaa mistään. Hän ottaa yllättäen
yhteyttä ystäväänsä Pariisista käsin vasta kun hän vakavasti sairas. Riittävän
ajoissa kumminkin.
Kirja on kaikesta huolimatta hellyttävä, vaikeat asiat
voitetaan ja elämä kannattelee kaikissa tilanteissa. Kirjan tarina on yllätyksetön,
mutta vangitseva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti