Ennakkoluulot estävät monta kertaa tarttumasta kirjaan ja hyväkin kirja voi jäädä lukematta. Näin oli käydä Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -romaanin kanssa (WSOY 2021, 329 s.). Hanna Brotherus on ansainnut arvostetun taiteilijan aseman työllään ohjaajana, koreografina ja tanssijana. Nyt hänen ansiolistalleen voi liittää myös kirjailijan tittelin. Sen hän ansainnut kirjoittamalla hyvän romaanin pitkälti omasta elämästään.
Romaani kertoo kirjoittajan lapsuuden
perheestä, hänen elämästään taiteilijana, vaimona ja neljän lapsen äitinä.
Mutta se kertoo myös millaista on olla syömishäiriöstä kärsivän tytön sisar ja
siitä millaista on kun sisar kuolee rintasyöpään. On myös käytävä läpi avioero
ja osattava olla äiti narkomaani-pojalleen ja syömishäiriöiselle tyttärelleen. Kirjoittamalla
Brotherus saa myös vähitellen selvyyden omasta perimmäisestä olemuksestaan.
On
erittäin vaikea myöntää, että minulla on sama sairaus kuin siskollani ja
tyttärelläni. Niin kuin poliisiviranominen eristää teipeillä rikospaikan
ympärille rajat, niin olen tehnyt koko elämäni ajan. Olen ajatellut pitkään,
ettei syömishäiriö koske minua, jos vain päätän niin.
Ei Brotheruksella ole ollut
aikaa ajatella itseään. Hän on huolehtija, joka asettaa ensi sijalle muut:
sisaren, aviomiehen, lapset. Suhde äitiin on hyvin vaikea. Mutta vuosien
karttuessa tytär alkaa myös ymmärtää äitiään. On ollut elettävä pitkä tiet,
ennen kuin kirjoittaja pystyy myöntämään, että tosiasioiden myöntäminen on
mittaamattoman arvokasta.
Kirja on alkanut syntyä vuonna
2018 Pariisissa, minne Hanna Brotherus matkusti saadakseen olla rauhassa oman
itsensä kanssa. Pariisi on tähän tarkoitukseen kliseemäinen paikka, mutta jos
jo etukäteen tietää ja uskoo, että siellä on hyvä olla, miksei.
Kirjan loppupuolella elämään tulee uusi rakkaus. Kirja ei paljasta mitään kuohuttavaa Brotheruksen aviomiehestä Mikko Kuutsosesta, lähinnä kai sen miten erilaisia he ovat temperamentiltaan ja monilta tavoiltaan. Uuden rakkauden kuvaamisessa on samanlaista kuulautta ja elämänmyönteisyyttä mitä koko kirjassa. Upea esikoisromaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti