Mustosen Pukija ja Tuula-Liina Variksen elämä

Liisankadulta Hollywoodiin 

Kulttuurihistoriasta ja lähiajan historiasta laajemminkin voi tänä keväänä nauttia lukemalla romaaneja. Tuula-Liina Variksen Sattunut syntymään (WSOY 2020, 356 s.) on luokiteltu romaaniksi, mutta se on selkeästi romaani kirjoittajan omasta elämästä, henkilöiden nimet vain on muutettu.

Enni Mustosen Pukija (Otava 2020, 524 s.) on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kahdeksas romaani. Faktan ja fiktion oivallinen sekoitus. Siinä missä Varis keskittyy tavallisen suomalaisen perheen arkielämän kuvaukseen, liikutaan Pukijassa monenlaisissa kulttuuripiireissä Suomi-Filmiteollisuuden  Helsingin studioilta Universal-yhtiön studioille Hollywoodiin.

Pukijan päähenkilö on kolmatta sukupolvea romaanisarjan naisten ketjussa. Viena Aaltonen on Iidan tyttären Kirstin tytär. Iida ja Kirsti asuvat edelleen Leppävaarassa. Kirstillä on uusi miesystävä, jonka kanssa hän avioituu ja silloin joudutaan myös miettimään missä asutaan. Elämänmenon kuvaaminen 1950-luvun Suomessa on mielenkiintoista luettavaa molemmissa romaaneissa. Pukija jatkaa edeltäjiensä linjaa siinä että romaanin päähenkilöillä on työnsä tai muiden elämäntilanteiden ansiosta mahdollisuus törmätä tai joutua tekemiseen Suomen kulttuuri- ja nyt myös talouselämän eliittiin.

Kirsti ja Viena ovat jopa mukana Marimekon ensimmäisessä muotinäytöksessä Kalastajatorpalla 1951. Kirsti ei usko lainkaan puuvillamekkojen tulevaisuuteen. Viena oppii Liisankadun studioilla tuntemaan filmimaailman kirkkaimmat tähdet. Tanssi yli hautojen on Vienan ammattitaidon koetinkivi. Miten saada keisaria esittävän Leif Wagerin olkapäälle ylimääräinen lisätakkia täydellisen keisarin sotauniformun päälle.    

  

Amerikkaan Viena päätyy oltuaan Miss Universum -kisoihin osallistuneen Miss Suomen Armi Kuuselan pukijaksi ja ”huoltajaksi”. Missikuvioissa Viena tutustuu Pohjanmaalta kotoisin olevaan Martta Valoon, Universal-studioiden puvustopäällikköön ja päätyy studiolle töihin.

Luottamus Enni Mustosen sarjan fakta-tietojen oikeellisuuteen sai monta osaa sitten pahemman luokan kolauksen, kun Kirsti paikallisjunassa istuessaan mietti, että olisi sittenkin pitänyt ostaa talo täysihoitolalle Kauniaista että olisi lyhyempi matka Helsinkiin. Totta kai me radanvarren asukkaat hämmästelimme moista huolimattomuutta. Mutta ihan pienistä ei kannata pillastua.

Aina saa hävetä

Tarkkaa ajankuvaa Tuula-Liina Varis on rakentanut romaanissa Sattunut syntymään Suomen Kuvalehden artikkeleista otetuilla lainauksilla. Paikka paikoin ne tuntuivat päälle liimatuilta. Ajan kuvausta tuli kaksostyttöjen ja heidän isosiskonsa kehitystä seuraavassa tarinassa tarpeeksi muutenkin. Ei oikein tiennyt lukiko romaania vai kepeää historia-kertomusta.

Tuula-Liina Varis on hyvin ansioitunut ja tuottelias kirjailija. Hän julkaisi esikoisteoksensa Esiäiti kellarissani ja muita kertomuksia 50-vuotiaana. Erityisesti olen pitänyt monen muun lukijan tavoin Variksen muistelmateoksesta Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994). Se kertoo hänen avioliitostaan runoilija, kääntäjä Pentti Saarikosken kanssa. Maan päällä paikka yksi on (1999) kertoo Variksen ja hänen sisartensa lapsuudesta. Kaiken kaikkiaan Varis on julkaissut yli 20 teosta ja yli tuhat kolumnia eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton ensimmäinen naispuheenjohtaja.

Kaikki alkaa kun 1942 kun syntyy kaksostytöt, jälkimmäinen 20 minuutti ensimmäisen syntymän jälkeen. Kätilö luulee painelevansa ulos jälkeisiä, mutta syntyykin toinen lapsi. Ja muutenkin kaikki menee heti pieleen, on odotettu yhtä poikaa ja tuleekin kaksi tyttöä ja ennestään on jo yksi tyttö.

”..isä oli mennyt veljensä luo itku silmässä tätä onnettomuutta suremaan, mutta oli sitten lopuksi huokaissut, että kai niillekin jostain leipää saadaan. Mutta ei saatu maitoakaan, äidiltä ei herunut.”

1940- ja 1950-luvuilla elämä oli hyvin kaavoihin kangistunutta. Lapsesta asti opittiin miten piti oppia elämään. Syitä moniin tapoihin ja uskomuksiin, eivät vanhemmat osanneet antaa mitään selitystä, näin vain kuului tehdä.

Kaksosten elämässä häpeästä tuli keskeinen asia elämässä. Hävetä piti vaatteita, kotia, sisaruksia, vanhempia, vähän kaikkea. Häpeä ei hellitä eikä sen tilalle tule muitakaan tunteita, kun tyttöjen äiti ja isä kuolevat ennen kuin he ovat aikuisia. Onneksi heidän ympärillään on ihmisiä, jotka auttavat ja kannustavat heitä opiskelemaan.

Tuula-Liisa Varis käy romaanissa läpi paljolti oman elämänsä vaiheita. Tapahtumat lienevät kaikki napattu ns. oikeasta elämästä. Henkilöiden nimet hieman muutettu. Ensimmäinen toimittaja-mies on Jarmo eikä Rauno. Saarikoski on runoilija, juristi-aviomies Mikko Miska.

On hienoa miten Tuula-Liisa Varis pitää huolta Runoilijasta. ”Runoilija kirjoittaa Assille: ”Ajattelen sinua hellyydellä nyt, kun emme enää ole toistemme tiellä.” He pysyivät ystävinä. Kuolemaan asti.”