Perheenjäsenten välisiä mittelöitä on täynnä Ruth Waren
Rouva Westaway on kuollut (suom. Antti Saarilahti, Otava 2018, 288 s.). Harriet
Westawayn äiti ei ole koskaan kertonut tyttärelleen kuka on tämän isä. Äiti on
kuollut jäätyään auton alle kotioven lähellä pari vuotta sitten. Tytär on
jäänyt puille paljaille. Hänen ainoa mahdollisuutensa itsensä elättämiseksi on
jatkaa äitinsä työtä. Brightonin satamassa on yrittäjille pieniä koppeja ja
yhdessä niistä Hal – Harrietin lempinimi – tulkitsee halukkaille mitä
tarok-kortit kertovat.
Halin taloudellinen ahdinko on ollut niin paha, että hän on
velkaantunut armottomalle koronkiskurille. Velan perija käy uhkailemassa Halia.
Yhtenä päivänä Hal saa kirjeen. Siinä asianajaja kertoo, että Harriet Westaway
on perinyt isoäitinsä. Eihän Halilla ole isoäitiä! Äidin jälkeen jääneistä
papereista on selvinnyt että Halin isovanhemmat ovat kuolleet. Epäilyksistään
huolimatta Hal päättää lähteä katsomaan mistä on oikein kyse, vaikka hän
kokeekin olevansa huijari.
Perittävänä on isot tilukset ja tilan linnamainen päärakennus.
Kaikki on rapistumispisteessä, mutta maat voisi myydä rakennusliikkeelle tai
korjatusta linnasta voisi tehdä hotellin. Rouva Westawaylla on kolme poikaa, tytär on
parikymppisenä kadonnut. Kuka Harriet on ja keitä sukulaiset oikein ovat ja
mitä tilalla vuosikymmenet palvellut palvelija tietää.
Poikien välit ovat kireät, he tuskin sietävät toinen
toisiaan. Heidän jokaisen on lähes mahdotonta ymmärtää, mistä yhtäkkiä
putkahtaa tyttö, joka perii heidän äitiään, jolle äiti on testamentissa
jättänyt ison osan omaisuutta. Oman edun ja oman maineen takia englantilaisen
yläluokan jäsenet ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Ongelmien ja
tapahtumien ratkaisussa on Halin tarok-korttien tulkitsijan taidoista suurta apua.
Kirjaa on luokiteltu thrilleriksi. Sitä se on ja vieläpä
hyvä sellainen. Kirja on niitä kirjoja joka on luettava loppuun siltä
istuimelta. Minä kuuntelin kirjan äänikirjana ja yhtä lailla kuuntelemista oli
jatkettava yhtä mittaa loppuun asti. Kiehtova ja hieno kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti