Tuulivoimafirma
haluaa rakentaa syrjäiseen saksalaiseen kylään tuulimyllyjä. Tarvitaan maata
myllyille ja maata tielle. Tien rakentamisen esteeksi nousee itsepäinen ja
omahyväinen maanomistaja, joka ei miljoonatarjouksista huolimatta suostu
myymään maataan.
Nele Nauhausin Joka tuulen kylvää (suom. Veera Kaski,
WSOY, 601 s.) on melko hyytävä kuvaus siitä miten ilmastontutkimukseen
liittyviä tutkimustuloksia manipuloidaan monella tasolla ja taholla. Kirjailija
vakuuttaa viimeisellä sivulla, että kaikki on fiktiota. Niin kuin tietysti
onkin, mutta loistavan dekkarin jälkeen mieleen jää epäusko ja epäilys
ilmastonmuutoksesta kertoviin artikkeleihin ja tv-ohjelmiin ja
julistuksiin.
Lumikin on kuoltava teki minusta kerta heitolla Nele
Neuhausin ihailijan. Joka tuulen kylvää
on hyytävää luettavaa. Mutta henkilöt ovat juuri niin moniulotteisia ja
monikerroksisesti kuvattua että kuka tahansa kirjan lukuisista henkilöistä
voisi olla syypää niin murhiin, tietojen manipulointiin ja varastamiseen,
hakkerointiin, lahjomiseen, kiristämiseen ihan mihin vaan.
Oli kutkuttavaa
huomata jatkuvasti olevansa väärässä kun syyllistä etsittiin. Mutta samalla
myös jäin miettimään missä on oikea ja missä väärä tieto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti