Palkittuja kirjoja jälkijunassa

Harvan kirjailijan teoksia ovat innolla lukeneet ja odottaneet isäni, minä ja vanhin tyttäreni. Joni Skiftesvikin lumoavat kertomukset ovat täyttäneet meidän kaikkien vaatimukset hyvästä kirjasta. Oli ilo odottaa syksyllä aina uutta kirjaa. Ja niitähän vuosien varrella onneksi ilmestyi tiuhaan. 

Tuottelias kirjailija sai viimeisimmästä kirjastaan Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY 2014, 246 s.) tämän vuoden Runeberg-palkinnon. Omaelämäkerrallisessa kirjassa Skiftesvikin tarinat kietoutuvat perheen sairauksien ympärille. Samaan aikaan kun Skiftesvikin vaimo on Helsingissä sydämensiirtoleikkauksessa, pahenevat kirjailijan sydänvaivat. Vaikka hänelle on tehty pallolaajennus, on edessä uusi ongelma sydämen kanssa. Kipeäasti Skiftesvik kuvaa sitä miltä tuntuu, kun lääkäri langettaa lentokiellon eikä hän pääse vaimonsa luokse Oulusta Helsinkiin.

Elämä liukuu kirjailijan ja lukijan silmiin kuvanauhana tapahtumista elämän varrella. Perheen elämää on varjostanut vuosia 10-vuotiaan pojan kuolema. Pelkkä sairauskertomus kirja ei ole, vaan hieno kattaus elämän erilaisista ilmiöistä ja vastaan tulevista ihmisistä. ”Jokainen päivä menee hukkaan, jos en kirjoita”, sanoi kirjailija (synt. 1948) vastaan ottaessaan Runeberg-palkintonsa.  

Entiselle toimittajalla on hauskaa lukea kuvausta siitä millaista oli olla toimittaja 1970-luvulla. Skiftesvik on ehtinyt olla toimittajana, toimitussihteerinä, toimituspäällikkönä, päätoimittajana ja kustannusjohtajana monessa lehdessä ennen jäämistään vapaaksi kirjailijaksi.

Pidin kovasti Valkoisen Toyotan tarinoista. Ihailen suuresti sitä hienoa tapaa millä kirjassa on vuorotellen elämäntarinoita ja tämän hetken elämää. Menetetyn pojan muisto on läsnä hyvin voimakkaasti koko ajan.

Kannattaa ryhtyä Skitesvikin lukijaksi, jos se on jäänyt tekemättä.

Kirjahyllystäni löytyy 21 Joni Skiftesvikin teosta. Ihan kaikkia ei ole esim. nuorten kirjoja. 

   

Vertauskuvia ja karuja kohtaloita

Palkittu kirja on myös Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (Otava 2014, 286 s.). Se sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon viime syksynä. Kosovossa syntynyt nyt 24-vuotias Statovci on muuttanut Suomeen 2-vuotiaana. Romaanissa on rinnakkain kaksi tarinaa: nuoren Suomeen muuttaneen miehen ja hänen äitinsä tarinat.

Äidin tarinassa on paljon tietoa albanialaisten perinteistä. Itse pidin hyvin ahdistavana nuoren naisen elämän murenemistä itsekkään ja väkivaltaisenkin, perinteistä elämäntapaa puolustavan miehen rinnalla. Tilanne ei edes muutu mihinkään, vaikka perhe muuttaakin Suomeen. Yhtään helpompaa ei ole kosovolaispojan elämä Suomessakaan . Hänen painolastinaan ovat lapsuuden kokemukset ja ahdistukset. Pakostakin miettii että ne ovat peräisin isän suhtautumisesta poikaansa.

Romaanissa on paljon symboliikkaa. Kahdessa eri lukupiirissä pohdimme mikä se ensimmäinen kissa oikein oli, oliko boa-käärme ihan oikea käärme vai ei, entä se toinen kissa ja toinen käärme. Hieman hämmentävää on että niin tässä kuin monessa muussakin romaanissa aika keskeisenä teemana on homous. Saattaahan vain olla niin että aika on nyt oikea tämänkin asian käsittelemiselle. Lahjakas kirjailija vaatii lukijalta paljon, mutta lukijakin saa paljon.