sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Vaimoa ei niin vain napata

Rippikoulu-ikäisenä haaveili omasta kodista, miehestä, lapsista ja vähän jostain työstäkin. Vähitellen pala palalta haaveet muuttuivat todeksi. Aviomies valittiin täysin tunteiden varassa - ei ollut käytettäviä deittipalstoja eikä tietokoneohjelmia.

Austraalialainen Graeme Simsion on työkseen tehnyt uraauurtavia tutkimuksia tietokonemallintamisen alalta. Lienee oikea työ alkanut tuntua liian helpolta, kun mies on päättänyt romaanin muodossa kokeilla miten vaimon hankkiminen mallintamisen avulla onnistuisi.



Vaimotesti (suom. Inka Parpola, Otava 2014) on riemastuttavan hauska kuvaus siitä miten genetiikan professori Don Tillman yrittää hankkia vaimoa tieteellisin menetelmin. Paljon energiaa ja aikaa menee siihen kun mies valmistelee kyselylomaketta. Apua on ystävästä, jonka työhuoneessa on iso kartta ja siinä neula niiden maiden kohdalla, joiden asukkaan kanssa mies on ollut sängyssä. Tarvittaessa Don tukea saa myös ytävän psykologivaimolta.

Oikeita eletyn elämän ohjeita professori saa iäkkäältä naapuriltaan. Hän käy katsomassa vanhaa rouvaa hoitolaitoksessakin ja vie tälle aina kukkia. Kokemuksen ääni on monessa kohtaa viisaampi kuin teoreettinen mallintaminen!

Kun vaimon hankkiminen tapahtuu fiktiivisessa romaanissa, tapahtumat saavat tietysti käänteen jota mies ei ole osannut odottaa eikä ole siihen millään tavalla valmistautunut. Kaikki menee sekaisin kun kuvaan astuu ilmiö nimeltä rakkaus. Pinttyneet tavat on vähitellen pakko unohtaa, jotta uusi elämä voisi alkaa.

Vaimotesti on hauskan viihdyttävä. Sujuvasti kirjoitettu ja kerrottu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti