Kristin Harmelin Pariisin tytär (suom. Aila Herronen, Tammi 2026, 336 s.) on kertomus kahdesta amerikkalaisesta naisesta, jotka tutustuvat vuonna 1939 Pariisissa. Elise on kuvanveistäjä ja hänellä on yksi tytär. Hänen miehensä on myös taiteilija. Mies on mukana vastarintaliikkeessä ja hyvin pian saksalaisten miehitettyä Ranskan, mies ei enää palaa kotiin. Julietta pitää kirjakauppaa ja hän on kolmen tytön äiti.
Naiset lupaavat toisilleen huolehtivansa toisen lapsesta ja/tai
lapsista jos sodan tiimellyksessä tapahtuisi jotain. Ennen kuin naiset
arvaavatkaan tulee ratkaisujen. Elise joutuu pakenemaan natsimiehitystä ja
samalla päättämään lapsensa kohtalosta. Aikaisemmin hän on seurannut miten
hänen ystävänsä Ruth luopuu lapsistaan.
Tämä maa ei enää tunnu meistä kodilta. En pysty
unohtamaan, että se käänsi selkänsä minulle ja minun lapsilleni. Olen miettinyt
tätä jo jonkin aikaa, enkä yksinkertaisesti voi jäädä tänne ja antaa lasten
kasvaa aikuiseksi täällä. Mitä jos Ranska kääntää meille uudelleen selkänsä?
Miten me voisimme tuntea olevamme turvassa?
Julietta jatkaa sodasta ja miehityksestä huolimatta
kirjankaupan hoitamista, kunnes kirjakauppa tuhoutuu pommituksessa. Sen tuhot
muuttavat päähenkilöiden elämän. Kirjailijan näkökulma sodan tapahtumiin ja sen
vaikutukset romaanin henkilöiden elämään ovat riipaisevia. Sotaa miettii uudella
tavalla.
Harmelin tuotannosta on käännetty Unohdettujen nimien kirja
(2023) ja Katoavien tähtien metsä (2024).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti