Claire Keeganin Aivan viime hetkellä. Kertomuksia naisista ja miehistä (suom. Kristiina Rikman, Tammi, 108 s.) on kaunis helmi novellikokoelmien valikoimassa. Keegan on lukuisilla palkinnoilla palkittu irlantilainen kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Hänen teoksistaan on suomennettu Nämä pienet asiat (suom. 2021) ja Kasvatti (suom. 2024). Novellien kuulautta ja selkeäsanaisuutta vain lisää niiden aika hätkähdyttävätkin käänteet.
Aivan viime hetkellä on kolmen vavahduttavan novellin
kokoelma. Ensimmäisessä kirjan niminovellissa pureudutaan ikiaikaiseen
ongelmaan: miten vaikeaa miesten ja naisten on ymmärtää toisiaan. Kun kumpikin
on visusti omien mielipiteittensä takana, ei yhteiselämän lähtökohdat ole kovin
otolliset. Novellin päähenkilön on nieltävä tilanne mihin hänen ranskalainen
morsiamensa on heidät ajanut. Nainen häipyy kesken häävalmistelujen. Miesmäisen
lohduttava on veljen kommentti: ” Parempi sinun on ilman sitä ranskalaista
huoraa.”
Toisessa novellissa Pitkä ja tuskallinen kuolema kirjailija
on saanut etuoikeuden työskennellä Heinrich Böll -residenssissä. Hänen luonaan
tulee käymään saksalainen kirjallisuuden professori, joka nyreksyy suuresti
kaikkia jotka viettävät aikaansa Böllin residenssissä. Professorin töykeä
käytös laukaisee kuitenkin kirjailijassa vimman kirjoittaa ja pohtia omaa
suhtautumistaan miehiin. Häntä on moni mies kosinut, hän on vastannut
myöntävästi mutta ei kuitenkaan ole mennyt naimisiin.
Onnellisesti naimisissa oleva nainen päättää selvittää
millaista olisi maata toisen miehen kanssa. Hän on jättänyt vuoallisen
juustomakaronia lapsille ja hakenut miehen puvun pesulasta. Miehelle hän on
kertonut lähtevänsä jouluostoksille. Kokeilu oli toteutettava nyt kun hän kokee
olevansa siihen valmis. Lauantaina on helppo päästä pubissa juttusille oudon mielenkiintoisen
miehen kanssa. Kaikki on tietysti aluksi ihan hyvin. Keeganin novelleille
tyypillisesti loppu on enemmän kuin yllättävä.
Olen saanut kirjan kustantajalta.
