Thomas Schlesserin Monan katse (suom. Lotta Toivanen, Otava 2025, 406 s.) on ainutlaatuisen hieno kirja. Kymmenvuotias Pariisissa asuva Mona on vaarassa menettää näkönsä. Henry-ukki lupaa viedä Monan kerran viikossa psykiatrille. Tarkoitus on valmentaa tyttöä tulossa olevaan uuteen elämäntilanteeseen.
Ukilla on oma
suunnitelma Monan valmentamiseen. Ukki ja tyttö vierailevan kerran viikossa pariisilaisissa
museoissa ensin Louvressa, sitten Orsayssa ja viimeiseksi Beaubourgissa
(Pompidou-keskuksessa).
He perehtyvät
52 taideteokseen. Kirjassa on kuvat niistä kaikista. Ukki selittää lyhyesti
mitä tauluissa on ja mitä ne kertovat. Samoin hän perehdyttää Monana
tekniikoihin millä työt on tehty.
Tiukasti
rajatussa puolivartalokuvassa istuu nainen vasen kyynärvarsi käsinojalla, joka
on hänen istuimensa ainoa näkyvä osa. Oikea käsi lepää vasemman ranteen päällä,
malli on hivenen kierteisessä asennossa, kuin liikkeessä. Yllään hänellä on
kirjailtu tumma puku, joka luo kontrastin miehustalle ja kasvoille. Päätä
peittää huntu, ja keskijakaukselle kammattu kihara tukka laskeutuu rinnoille.
Näin ukki
aloittaa tarinansa Leonarda da Vincin Mona Lisasta.
Mona kertoo
myös oman näkemyksensä taideteoksista. Lukija saa oivallisen oppitunnin
maailman hienoimmasta taiteesta. Mona on romaanissa poikkeuksellisen lahjakas
ja kypsä arvioinneissaan. Lukiessa välillä unohtuu että analyysia tekee
koulutyttö eikä taiteen asiantuntija.
Monan katse on
Schlesserin esikoisromaani. Sen käännösoikeudet on myyty 37 maahana ja kirjaa
on myyty 600 000 kappaletta. Schlesser työskentelee Ranskassa taidesäätiön
johtajana ja taidehistorian professorina. Omaa ihastustani lisää se, että olen
vieraillut kaikissa kolmessa museossa ja nähnyt suurimman osan teoksista. Olin
aika usein hoitamassa Pariisissa lapsenlapsiani, mutta heidän koulutuntiensa
aikana oli aikaa piipahtaa museoissa.
Olen saanut
kirjan kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti