Enni Mustosen Matriarkka (Otava 2025, 365 s.) on Rouvankartanon tarinoita trilogian viimeinen osa. Nyt eletään 1800-luvun alkuvuosia. Sen paremmin emämaa Ruotsi kuin Suomikaan ei ole mukana sodissa. Viaporia varustetaan koko ajan mahdollista Venäjältä tulevaa uhkaa vastaan. Sota alkaa vuonna 1808 ja jo seuraavana vuonna Ruotsi joutuu luovuttamaan Venäjälle kuusi itäistä maakuntaa eli Suomen.
Romaanissa seurataan tarkkaan kotirintaman elämää sodan
aikana. Hedda Noora pitää vanhimman tyttärensä kanssa hyvää huolta Mäntsälän
Frugårdin kartanosta. Eversti Adolf Nordenskiöld on taistelemassa Viaporissa ja
sodassa ovat mukana myös perheen kaksi vanhinta poikaa.
Suomessa alkaa uusi aikakausi. Nyt irrottaudutaan Ruotsin
vaikutuspiiristä ja aloitetaan aivan uudenlainen elämä Venäjän vallan
alaisuudessa. Mustonen kuvaa Matriarkassa hyvin tarkasti ja hienovivahteisesti
muutosta, joka upseerikunnassa tapahtuu. Uuden tilanteen hyväksyminen on
upseereille vaikeaa. Adolf Gustaf Nordenskiöld ei suostu allekirjoittamaan
suostumusta olla Venäjän armeijan upseeri. Everstiä vaivaa masennus ja sen
myötä hän kiinnostuu yhä enemmän ja enemmän spiritismistä ja
hypnotismista,
Matriarkassa kuvataan monien kartanoiden elämää.
Omistavathan samat suvut useita kartanoita ja niiden asukkaat myös vaihtuvat
sen mukaan kuka menee kenenkin kanssa naimisiin. Vastapainona nuorten naisten
miesten etsinnälle ja perheen perustamiselle on Hedda Nooran ja Adolfin vanhin
tytär Hedda. Hän on taitava luotsaamaan kartanon kaikenlaisia asioita hevosten
hoidosta pikkuleipien leipomiseen. Oman osansa kertomuksessa saavat myös
lukuista kartanon työntekijät.
Enni Mustonen (Kirsti Manninen) on taitava kuvaamaan eri
aikakausien tapahtumia ja ihmisiä. Mielenkiintoista on Matriarkassa lukea mitä
tapahtuu mäntsäläläiselle Ulrika Möllensvärdille, kun keisari Aleksanteri I
ihastuu nuoreen naiseen. Oman versionsa tapahtumista on kirjoittanut aikanaan
Mika Waltari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti