Helmi Kekkonen on mestarillinen kuvaamaan sisarusten ja eri sukupolvien naisten keskinäistä kanssakäymistä ja kommunikointi. Liv! (Siltala 2024, 183 s.) kuvaa sisaruksia jotka ovat äitinsä kanssa perheen kesämökillä saaristossa. 20-vuotias Liv on kyllästynyt lomailuun ja häntä ahdistaa saaren tapahtumattomuus.
Kaikki muuttuu, kun Liv tapaa kalliolla loikoillessaan
tuntemattoman, mutta hyvin puoleensavetävän mies. Nopean tapaamisen jälkeen
nuori nainen ei saa miestä mielestään. Romaanissa tihkuu ensi tapaamisesta
lähtien myös pelko ja pahuus. Liv ei osaa aavistaa mitään.
Romaanissa ovat äänessä Liv ja hänen äitinsä sekä sisarensa
ja paras ystävätär. Tyttöjen vanhemmat ovat eronneet. He suhtautuvat äitiinsä
ja isäänsä eron jälkeen hyvin eri tavalla. Yksi kannustaa äitiä löytämään uuden
rakkauden, toinen ei hyväksy isän uutta elämäntilannetta.
Vielä suuremmaksi henkilöiden suhtautumistavat, puheet ja
teot tulevat kun Liville tapahtuu se mitä ei pitänyt koskaan tapahtua.
Pelkästään siinä pitäisikö tapahtumasta ilmoittaa viranomaisille, poikkeavat
eri henkilöiden mielipiteet suuresti.
Hyvin hienovaraisesti Helmi Kekkonen pohtii sitä miksi
hyvin helposti pohdimme olisiko uhrin pitänyt käyttäytyä toisella tavalla, mikä
oli uhrin vastuu tapahtumien kulussa, pitääkö uhrin takertua tapahtumiin ja
kantaa taakkaa loppuikänsä. Puhutteleva ja ravisteleva romaani – ei huutaen
vaan kirjan päähenkilön nimen jälkeen laitetun huutomerkin tavoin muistuttaen
että naisten kokemasta väkivallasta ei puhuta liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti