Elizabeth Strout on arvostettu amerikkalainen kirjailija
ja hänen romaaninsa Olive Kitteridge (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2020, 374
s.) ylistetty teos. Kirjan nimihenkilö Olive Kitteridge on isokokoinen, ärhäkkä
entinen matematiikan opettaja ja apteekkarin vaimo Keskilännen
pikkukaupungissa.
Kirjassa on 13 eri lukua – oikeammin novellia. Olive ei
ole niiden kaikkien päähenkilö, mutta kertoopa Strout kenestä tahansa Oliven
kotikaupungin henkilöstä, sivuaa tarina jollain tavalla Olivea. Kirjassa ovat
mukana elämän kaikki ilmiöt ja ihmiselämään kuuluvat käänteet ja tapahtumat.
Olive on ollut vuosikausia opettajana ja hän kohtaa
ajoittain entisiä oppilaita. Aika hanakasti hän jakaa näille elämänohjeita ja
muistelee millainen oppilas nuorempana oli.
Olive Kitteridgen oma elämä on näennäisesti aika selkää,
vaikka avioliitto kaupunkilaisten - etenkin naisten – arvostaman apteekkarin
kanssa ei ole aivan mutkatonta. Kummallakin on avioliiton ulkopuolinen suhde,
mutta Henry kuitenkin palaa vaimonsa luo. Omat koukeronsa elämään tuo
pariskunnan ainoan pojan aviolliset ongelmat. Pojan avioerosta kun ei voi
kertoa kenellekään.
Perheen jäsen
et ovat aika etäisiä toisilleen. Hellyyttä
ei rakkaudesta huolimatta pystytä osoittamaan puolin eikä toisin. Olivella on
vankka mielipide kaikista asioista ja niin on hänestäkin mielipide
kotikaupungin asukkailla. Kirjassa on mukana kaikki elämän ilmiöt kehdosta
hautaan. Strout kuvata arkisia ja tavanomaisiakin asioita ymmärtäväisesti ja
hyvin koskettavasti.
Stroutin kuvaukset vanhenemisesta ja elämän hupenemisesta
ovat koskettavia. Henry joutuu sairauden murtamana hoitokotiin. Tunteet
sairasta miestä kohtaan ovat hyvin ailahtelevaisi.
”Olive odotti kunnes oli varma, ettei kukaan tulisi
häiritsemään, hän kumartui Henryn ylle ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Sinä voi
kuolla nyt, Henry. Siitä vaan. Minä voin hyvin. Sinä voit mennä edeltä. Se on
ihan oikei.” Hän ei katsonut taakseen lähtiessään huoneesta. Torkkuessaan
erkkerihuoneessa hän odotti puhelimen soivan. Aamulla Henry istui
pyörätuolissaan kohtelias hymy huulillaan, silmät soikeita. Neljältä
iltapäivällä Olive palasi ja lusikoi illalla hänen suuhunsa. Seuraavalla
viikolla tilanne oli sama.”
Harva kirja tarinoineen on niin elämänmakuinen kuin
Stroutin Olive Kitteridge. Kirjasta on tehty tv-sarja. Sarja se on meillä ollut
katsovissa HBO:ssa. Hienoja ovat myös Stroutin aikaisemmin suomennetut
(Kristina Rikman) iteokset Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018) ja Kaikki on
mahdollista (Tammi 2019).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti