Lehtolaisen Tiikerinsilmä koukuttaa

Jo neljäkymmentä vuotta Leena Lehtolainen on ilahduttanut lukijoita romaaneillaan. Hän on monelle tuttu Maria Kallio -dekkareistaan. Tällä kertaa saa jatkoa Hilja Ilveskerosta kertova Henkivartija -sarja. Tiikerinsilmä (Tammi 2016, 344 s.) vie lukijan upeaan kartanoon läntiselle Uudellemaalle. Kartanon iäkäs emäntä epäilee, että joku vaanii hänen henkeään ja palkkaa itselleen henkivartijan. 

Kartanonrouvan sukulaisille, jotka ovat hänen sisarustensa lapsia tai lapsenlapsia kerrotaan, että Hilja on sihteeri. Hänet on palkattu  kirjoittamaan Lovisa Johnsonin elämäkerta. Johnson on aikanaan perustanut maineikkaan Tyyki -tehtaan heti sotien jälkeen. Hänen huomattavan suurta omaisuuttaan on kärkkymässä monta perillistä.

Hiljalla riittääkin ihmettelemistä mitä oikein on tekeillä ja kuka hänen työnantajansa ja välillä hänen omaakin henkeä uhkaa. Romaani etenee hyvin vauhdikkaasti ja on hienosti sidottu tähän aikaan. Yllättäviä käänteitä ja henkilöiden välisiä jännitteitä on tarjolla niin paljon, että kirja koukuttaa lukijan juuri sopivalla tavalla.

Sinänsähän rikkaan ja yli 90-vuotiaan päähenkilön hengen uhmaaminen ei ole harvinainen aihe dekkareissa, mutta Leena Lehtolainen tarjoaa kaiken ällistyttävän inhimillisesti ja ymmärrettävästi, vaikka tuskinpa kovinkaan monella lukijalla on ihan kaikesta siitä kokemusta mitä romaanissa tapahtuu.

Hilja Ilveskero on uskottava, omanlaisensa nykyajan nainen. Hänellä on kokemuksia, joista selviydytään vain vankkumattomalla tahdonvoimalla ja elämänuskolla ja sitä Hilja on saanut enoltaan. Enoaan Hilja muisteleekin lämmöllä tavan takaa. Ei Hilja kyllä pääse eroon lapsuutensa hirvittävistä tapahtumista.  

On hauska lukea vanhasta naisesta, joka ei ole höppänä ja joka pystyy selväjärkisesti huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Oman lisämausteensa kirjaan tuo uhkea kartanomiljöö.



Kommentit

Suositut tekstit