Romaanissa ihmiset ja asiat voivat kohdata
oikeissa tai väärissä paikoissa. Ajallakaan ei ole väliä. Emma Puikkosen
Eurooppalaiset unet (WSOY 2016, 179 s.) sitoo hienosti yhteen eri aikakauden
ihmisiä ja tapahtumia Euroopassa. Osa asioista on historiallisesti totta, osa
henkilöistäkin oikeita. Samalla kertaa on läsnä mennyt ja tuleva.
Kirjan viehättävyys on siinä että näennäisesti
irrallisilla tapahtumilla ja niissä mukana olevilla henkilöillä on paljon enemmän
yhteistä kuin äkkipäätä voisi olettaa. Mutta samaahan on oikeassakin elämässä. Emma
Puikkonen kirjoittaa ilmavasti ja ilmeikkäästi. Eurooppalaisissa unissa Etiopiasta
paennut nuori nainen, Tsekistä loikannut rekkakuski, ruotsalainen hippi,
Itä-Berliinissä kasvanut nainen, heidän perheensä jäsenet kohtaavat ja eroavat.
Eurooppa on läsnä eikä kuitenkaan ole.
Huikeinta luettavaa on kirjan loppu, jossa
eletään vuotta 2027. Albaniasta lähtöisin oleva Edi ja etiopialaisen äidin
tytär Immi kohtaavat samalla työpaikalla. Heidän tehtävänään on kirjoittaa ja
muokata uutisia ja artikkeleita sekä printtimediaan että sosiaaliseen
mediaan siitä mitä maailmassa muka tapahtuu. Kaikki on muokattu niin
uskottavaksi että lukija ja näkijä uskoo että näin se on. Totuutta ei tiedä kukaan.
”- Eli me emme voi käsikirjoittajinakaan tietää,
mikä on totta? … jokin uutinen saattoi olla lavastettu jo alun perin tai
monisyisestä tarinasta oli unohtunut kaksi kolmasosaa… Immi kuului valittuihin,
niihin joilla oli valta ja mahdollisuus muokata todellisuutta.”
Puikkosen Eurooppalaiset unet on ravisteleva ja
uusia ajatusrakennelmia liikkeelle paneva romaani. Ehdottomasti ansaitsi
paikkansa Finlandia-ehdokkaiden joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti