tiistai 21. tammikuuta 2014

Intohimoista luettavaa

Nyt on Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme käsitelty kahdessa kirjakerhossa. Toisessa kaikki olivat lukeneet kirjan, toisessa vain osa. Hitaasti ja hartaasti teksti aukeni jokaiselle lukijalle. Parasta on että kirjaa ei lukenut turhaan. Moni siinä käsitelty asia kummittelee vieläkin mielessä.

Kun mainosteksti kirjan takakannessa lupaa, että tiedossa on "harvinaisuus, kirja, joka on radikaali, intohimoinen ja tosi", avaa kirjan epäilevästi. Zadie Smithin neljäs romaani Risteytymiä (suom. Irmeli Ruuska, WSOY 2013, 349 s.) kaikkea sitä mitä markkinointi-ihmiset lupaavat.

Romaanin näennäisesti erillisissä tarinoissa on huikeaa kuvausta koillis-lontoolaisista lähiöistä, joissa ihmiset elävät toimeentulon rajamailla. Kun nuori nainen murtautuu ulos omista lähiympäröistään ja opiskelujensa ansiosta pääsee aivan toisenlaiseen elämään kiinni, on ristiriita menneisyyden ja lähisuvun kanssa itsestään selvyys. Näin on ollut ja näemmä on aina. Aidan yli ei pitäisi loikkia.

Zadie Smith (synt.) on hieno ihmistuntija ja -kuvaaja. Pienillä viittauksilla ja vihjeillä hän maalaa lukijan eteen monikerroksisen ja moniulotteisen maailman ihmisineen, jotka todella tuntuvat eläviltä ja tosilta.

"Tytärkuteet. Siskokuteet.Äitikuteet. Vaimokuteet. Oikeussalikuteet. Rikkaan kuteet. Köyhän kuteet. Brittikuteet. Jamaikalaiskuteet, Omat puvustot kullekin. Mutta miettiessään noita eri asenteitä hän joutui pinnistelemään yrittäesään päättää, mikä oli aidointa, tai kentiess - vähiten epäaitoa."

Risteytmiä on aito. Sitä lukiessaan ei tarvitse miettiä missä kuteissa kulkee. Ihmisen kuteissa - on minun vastaukseni. Yhtä hämmentävä ja vapautunut olo minulla oli silloinkin kuin olin lukenut Kauneudesta (lsuom. 2006) romaanin.  

Syksyllä ilmestyy paljon kotimaisia romaaneja ja niitä pitää lukea. Silloin käännöskirjallisuus jää vähemmälle. Keväällä ja kesällä aukon voi paikata. Nyt se alkoi komeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti